Laihdutus internetissä

Kävin heinäkuun helteillä YLE:n aamu-TV:ssä keskustelemassa aiheesta “Onnistuuko laihduttaminen netissä?” Heinäkuussa ilmestyi myös kaksi mielenkiintoista tutkimusta aiheesta.

Oulun yliopiston tutkijat Heini Enwald ja Maija-Leena Huotari julkaisivat katsausartikkelin, joka sisälsi 23 aiempaa tutkimusta. Katsauksen lopputulema oli, että internetiä hyödyntävä terveyssisältöjen jakaminen näyttäisi olevan tehokkainta ruokavalion laatua muutettaessa. Sen sijaan liikunnan ja laihdutustulosten osalta tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä. Tutkitut palvelut eivät olleet julkisia painonhallintapalveluja.

Toinen, Yhdysvaltalainen tutkimus oli osa yhtä kaikkien aikojen suurinta laihdutustutkimusta. Tutkimuksessa oli ensin 6 kuukauden intensiivinen laihdutusjakso, jonka jälkeen tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään. Kyseinen osatutkimus käsitteli ryhmää, jonka internetiin perustuvaa painonhallintaa seurattiin 30 kuukautta. Hyviä painonhallintatuloksia selitti samat tekijät kuin aiemmissakin tutkimuksissa: sisäänkirjautumisten määrä, palvelussa vietetty aika, kehonpainon mittaaminen ja merkitseminen sekä liikuntamerkinnät. Koko tutkimuksessa perinteinen kasvotusten tapahtuva ohjaus toi paremmat tulokset kuin internetiin perustuva palvelu.

Internetin avulla tapahtuvaa laihdutusta ja muita laihdutustapoja ei ole syytä asettaa vastakkain. Monet painonhallintaohjausta antavat ammattilaiset yhdistävätkin nykyään uudet internetin painonhallintapalvelut ja perinteisemmän ohjauksen. Internetissä ei voi tavoittaa kaikkia kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen tasoja. Toisaalta netin ruoka- ja liikuntapäiväkirjat tarjoavat uusia mahdollisuuksia ymmärtää ruoka- ja liikuntattomuksia.

Enwald & Huotari. Preventing the Obesity Epidemic by Second Generation Tailored Health Communication: An Interdisciplinary Review. Journal of Medical Internet Research

Funk ym. Associations of Internet Website Use With Weight Change in a Long-term Weight Loss Maintenance Program. Journal of Medical Internet Research

JH

Image: djcodrin / FreeDigitalPhotos.net

Lasten ja nuorten hyvinvointi on yhteinen asiamme

Yhdysvalloissa avattiin Let’s Move -kampanja tiistaina valkoisen talon tiedotustilaisuudella (Video). Tästä johtuen lasten ja nuorten lihavuus oli viikolla kaikissa suurissa tiedotusvälineissä esillä (mm. CNN, Guardian ja New York Times).  Viikolla tapahtui muutakin: kokki Jamie Oliver sai TED-palkinnon työstään terveellisen ja maukkaan ruoan puolesta. Yllä olevassa videossa on Jamien todella hieno, huumorilla ja videoilla höystetty puhe lasten ja nuorten lihavuudesta sekä terveellisestä ruoasta (Näet videon paremmin jos klikkaat tästä).

Lista niistä asioista, joihin Let’s Move kampanjassa on sitouduttu:

Kuluttajien voimaantuminen: Muuttamalla pakkausmerkintöjä

1. Viranomaisten toiminta
2. Juomateollisuus

Muuttamalla ruoantuotantoa, ruoanjakelua ja maataloutta

1. Velvoittaa kouluruoan tuottajat
2. Lisätä maanviljelijöiden markkinoita
3. Estää ruoan menon jätteeksi

Tarjota vanhemmille reseptejä terveellisiin elämäntapoihin

1. Terveydenhuollon yhteisöjen kouluttaminen terveellisten elämäntapojen ohjaustyöhön

Tiedotuskampanjat

1. Yksityinen sektori: suuret mediatalot mukaan kampanjointiin
2. Viranomaiset: MyPyramid.gov -sivuston kehittäminen
3. Letsmove.gov -sivuston ylläpitäminen
4. Eri lajien huippu-urheilijoiden mukaan ottaminen kampanjaan

Tukea voittoa tavoittelemattomia järjestöjä

1. Monipuolinen yhteistyö

Tarjota terveellisiä ruokavaihtoehtoja koulussa ja kannustaa liikkumaan

1. Ohjata uudella tavalla lasten syömistä
2. Saada kouluja mukaan Terveellinen koulu -kilpailuun
3. Kouluravitsemusjärjestön aktiivinen rooli
4. Vaikuttaminen koulujen hallintoon
5. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen
6. Laajentaa ja uudistaa “Presidentin liikuntakilpalua”
7. Kaksinkertaistaa “Presidentin liikuntapalkinnon” saajien määrä
8. Turvalliset ja terveelliset koulut

Yksityiskohtaisemmin poliittisista tavoitteista ja toimeenpiteistä on kerrottu Obama Foodorama -sivustolla. Kampanjan yhteydessä on myös avattu Food Environment Atlas.

JH

Ravitsemusuutiset facebookissa

Makuaisti altistaa ylipainolle?

Obesity-julkaisusarjassa ilmestyneessä tutkimuksessa testattiin, reagoivatko ylipainoiset ja normaalipainoiset naiset eri tavalla umamiin (“lihaisaan”) tai makeaan. Tutkimuksessa saatiin viitteitä, että ylipainoiset tarvitsevat enemmän ärsykettä maistaakseen umamin.

Usein ajatellaan, että geeneistä johtuva alttius ylipainoon selittyy energia-aineenvaihdunnan kautta. Todellisuudessa taustalla lienee kuitenkin paljon monimutkaisemmat tekijät. Geenit selittävät ruoka- ja liikuntatottumuksiamme: mistä pidämme ja kuinka suuri määrä on riittävästi.

Pienessä tutkimuksessa (n=57) testattiin, minkälaisilla pitoisuuksilla ihmiset aistivat umamin (natriumglutamaatti) ja makean (sakkaroosi).  Ylipainoiset tarvitsivat merkitsevästi suuremman annoksen aistiakseen umamin. Sokerin aistimisessa ei ollut merkitsevää eroa.

Aiemmissa tutkimuksissa on saatu umamin aistimisen suhteen samanlaisia tuloksia. Heikompi kyky aistia umamia voisi tätä kautta johtaa suurempiin ruoka-annoksiin. Hypoteesin varmistamiseksi tarvitaan kuitenkin lisää tutkimuksia. Ruokatottumusten ja kehonkoostumuksen kehittymiseen vaikuttavat sekä geenit että ympäristötekijät. Makuaistiin keskittyvä tutkimusalue on kuitenkin mielenkiintoinen ja antaa ehkä tulevaisuudessa enemmän ymmärrystä ihmisten erilaisista biokemiallisista, psyykkisistä ja sosiokulttuurisista suhteista ruokaan.

Pepino M ym. Obese Women Have Lower Monosodium Glutamate Taste Sensitivity and Prefer Higher Concentrations Than Do Normal-weight Women. Obesity 2010 Jan 14

JH

Image: Suat Eman / FreeDigitalPhotos.net

WHO: terveysriskit ja ravitsemus

Maailman terveysjärjestöltä (WHO) ilmestyi uusi raportti (70 s.) maailmanlaajuisista kuolemaan johtavista terveysriskeistä. Elintavoilla voidaan lisätä terveitä elinvuosia ja vähentää ennenaikaisia kuolemia.

Raportin mukaan kuolemaan johtavien tekijöiden kärjessä ovat korkea verenpaine (syynä 13 %:ssa kuolemista), tupakka (9 %), korkea verensokeri (6%), fyysinen inaktiivisuus (6%) sekä ylipaino ja lihavuus (6%).  Nämä tekijät lisäävät kroonisten tautien riskiä. Kahdeksan merkittävintä riskitekijää selittävät 61 % sydän- ja verisuonitautikuolemista. Yhdeksän merkittävintä käyttäytymis- ja ympäristötekijää yhdessä infektioiden kanssa selittävät 45 % syöpäkuolemista.  Terveitä elinvuosia vähentävät eniten alipaino, sukupuolitaudit, alkoholi sekä puhtaan veden, viemäröinnin ja hygienian puute.

Korkean elintason maissa merkittävimpiä kuolemaan johtavia kroonisten tautien riskitekijöitä ovat tupakka, ylipaino ja verenpaine. Terveitä elinvuosia vähentävät eniten tupakka, alkoholi ja ylipaino. Korkean elintason maissa viisi merkittävintä ravitsemukseen liittyvää riskitekijää ovat korkea verenpaine, korkea verensokeri, ylipaino ja lihavuus, korkea kolesteroli sekä vähäinen kasvisten ja hedelmien käyttöä.

Huolestuttavaa on ylipainon ja metabolisen oireyhtymän yleistyminen. Tällä viikolla on julkaistu seurantatutkimusten tuloksia lasten ja nuorten lihavuuden yleistymisestä Yhdysvalloissa ja Englannissa [Lisäys 13.11: JAMA julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan yhdysvaltalaislasten painoindeksi nousu olisi pysähtymässä].   Myös Suomessa kehitys on huolestuttava. Palkitun sepelvaltimotutkijan, ylilääkäri Jorma Viikarin mukaan sepelvaltimotautikuolleisuus nousee Suomessa taas, jos ylipainoa ei saada kuriin (Uusi Suomi 8.1.2010) . Hän ehdottaa, että kolestoritasojen seuranta pitäisi aloittaa jo 9-11-vuotiailta.

WHO:n raportissa esitettiin myös huoli ilmastonmuutoksen  epäedullisista vaikutuksista maailmanlaajuisiin terveysriskeihin. On arvioitu, että lämpötila tulee nousemaan 1,1-6.4 celsiusastetta vuosien 1990-2100 välillä. Fyysiset, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset tulevat olemaan mittavat.

Kaikki raportissa esitetyt luvut ovat karkeita arvioita.

Obesity Prevalence Among Low-Income, Preschool-Ageg Children – United States, 1990-2008. JAMA. 2010;303(1):28-30

Stamatakis ym. Time trends in childhood and adolescent obesity in England from 1995 to 2007 and projections of prevalence to 2015. J Epidemiol Community Health 2010;64:167-174

WHO. Global health risks

JH

Image: Michelle Meiklejohn / FreeDigitalPhotos.net

Lihavuus ja terveydenhoidon kustannukset

Ravitsemusneuvontatyössä joutuu usein pohtimaan, onko näyttö lihavuuden terveyshaitoista niin vakuuttavaa, että se oikeuttaa läskikampanjat. Ensin vaikutusvaltainen kaupallinen media Helsingin Sanomat aloitti läskisodan, vuodenvaihteessa läskiretoriikan omaksui Terveyden ja hyvinvoinnin laitos johon myös Suomen evankelisluterilainen kirkko on alustavasti sitoutunut.

Ongelmana on se, että lihavuudesta tehdään helposti yksilön kyvykkyyden mitta. Todellisuudessa ruokatottumuksien ja kehonkoostumuksen kehittymiseen vaikuttaa valtavasti tekijöitä, jotka jäävät yksilön kontrollin ulkopuolelle. Geenit selittävät ison osan ihmisten välisistä kehonkoostumuksen eroista. Eläinkokeiden perusteella myös epigeneettisillä tekijöillä on vaikutusta. Eli se, miten vanhempasi ja esivanhempasi ovat eläneet, vaikuttaa sinuun epigeneettisten muutosten kautta. Lisäksi ruoka- ja liikuntatottumusten muodostumiseen vaikuttavat merkittävästi fyysinen, taloudellispoliittinen ja sosiokulttuurinen ympäristö niin mikro- kuin makrotasolla.

Vaikka lihavuus ei ole välttämättä hyvinvoinnin mittari,  se on joka tapauksessa yhteiskuntapoliittinen ongelma. Obesity reviews -julkaisusarjan systemaattisessa katsauksessa arvioitiin lihavuuden aiheuttamia kustannuksia terveydenhoitojärjestelmälle Yhdysvalloissa. Neljän parhaiten toteutetun tutkimuksen perusteella vuonna 2008 lievästi lihavan (painoindeksi 25-30) terveydenhoitojärjestelmälle tuottamat suorat lisäkustannukset olivat keskimäärin 266 $ ja merkittävästi, vaikeasti tai sairaalloisesti lihavan (painoindeksi > 30) 1723 $. Kustannukset olivat yhteensä 114 miljardia $. Tutkimuksesta riippuen lihavuuden aiheuttamat suorat kustannukset olivat terydenhoitojärjestelmän menoista 5-10%. Aiemmissa tutkimuksissa Yhdysvalloissa on arvioitu, että diabeteksen aiheuttamat kustannukset ovat 174 miljardia $ ja sydän- ja verisuonitautien 403 miljardia $. Metabolinen oireyhtymä kattaa siis suuren osan terveydenhoitojärjestelmän kustannuksista.

Tsai ym. Direct medical cost of overweight and obesity in the USA: a quantitative systematic review. Obes Rev 6 Jan 2010

JH

Image: Danilo Rizzuti / FreeDigitalPhotos.net

Vihreillä niityillä vailla huolen häivää?

Viikolla julkaistiin kaksi tutkimusta, joissa etsittiin lasten ja nuorten ylipainon riskitekijöitä. Kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten luonnon lähellä kasvaminen vaikuttaa lasten painoon. Brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin varhaisnuorten koetun stressin yhteyttä painoon.

Vastoin hypoteesia kanadalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa luonnon tai rakennetun ympäristön lähellä asuvilla lapsilla ei ollut eroa painossa. Pohjois-Amerikassa on vahva fyysisen, sosiokulttuurisen ja taloudellis-poliittisen ympäristön terveyskäyttäytymisvaikutuksia selvittävä tutkimusperinne. Usein tutkimuksissa fyysisellä ympäristöllä, kuten kauppojen, ravintoloiden ja puistojen laadulla, on ollut yhteys asukkaiden painoon. Tällaisten tutkimusten ongelmana on kuitenkin syy-yhteyden suunnan epäselvyys: selittääkö ympäristö ihmisten painon vai muuttavatko tietynlaiset ihmiset – joilla on ominainen terveyskäyttäytyminen – tietynlaiseen ympäristöön? Onkin vaikea muodostaa monimuuttajamallia, jolla voitaisiin tutkia puhtaasti fyysisen asuinympäristön vaikutusta painoon.

Brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin nuoria 11-vuotiaista 16-vuotiaiksi. Heidän koettua stressiä, vyötärönympärystä ja painoindeksiä mitattiin vuosittain. Seurantajakson aikana lisääntynyt stressi ei ollut yhteydessä suurempaan painoindeksiin. Sen sijaan lähtötilanteessa eniten stressiä kokeneilla oli muita suurempi painoindeksi.

Kummassakin tutkimuksessa saatiin nollatulos. Tämä kertoo lasten ja nuorten ylipainon syiden monimutkaisuudesta. Tieteessä joudutaan usein tyytymään vain muutamien tekijöiden yhteyksien testaamiseen. Ehkäpä nollatulosten poliittinen viesti on siinä, että tarvitsemme lasten ja nuorten terveydenhoidossa kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Potestio ym. Is there an association between spatial access to parks/green space and childhood overweight/obesity in Calgary, Canada? International Journal of Behavior Nutrition and Physival Activity 20 November 2009

Cornelia ym. Perceived Stress and Weight Gain in Adolescence: A Longitudinal Analysis. Obesity 2009;17:2155-61

JH

Image: dan / FreeDigitalPhotos.net

Lihavuuden syistä

Painonhallinnasta tuottavat tietoa monenlaiset intressiryhmät. Internet-ajan informaatiotulvan keskellä asiantuntevat yleiskatsaukset ovat kullan arvoisia. Obesity Reviews -julkaisusarja tarjoaa ilmaiseksi kaikkien luettavaksi poikkeuksellisen hyvän katsauksen lihavuuden yksilötason syistä. Artikkeli on tarkoitettu ennen kaikkea kliinistä neuvontatyötä tekevien apuvälineeksi. Artikkelissa kerrotaan tutkimuksiin perustuen lihavuuteen vaikuttavista sosiokulttuurisista, fysiologisista, psykologisista ja lääkkeiden aikaansaamista tekijöistä.

Jotta lihavuuden yksilöllisiä syitä voitaisiin ratkaista on tärkeää ymmärtää syiden moninaisuus. Lihavuuden syynä voi olla alhainen perusaineenvaihdunta:

• Geenit selittävät suuren osan ihmisten välisestä painoindeksin vaihtelusta. Geenit vaikuttavat paitsi aineenvaihduntaan, myös ruoka- ja liikuntatottumuksiin
• Naisilla perusaineenvaihdunta on pienempi kuin saman painoindeksin omaavalla miehillä, selittyen pääosin pienemmästä lihaskudoksen määrästä
• Ikääntyminen laskee perusaineenvaihduntaa
• Aineenvaihduntaan vaikuttavat myös hermostohormonaaliset tekijät, lääkkeet, lihaskudoksen kato ja ruskea rasva
• Painonpudotus itsessään laskee perusaineenvaihduntaa

Liialliseen syömiseen vaikuttavat sosiokulttuuriset, fysiologiset, psykologiset ja lääkehoitoon liittyvät tekijät:

• Syömistä ohjaavat tavat, uskomukset, sosiaalinen paine, ruoan saatavuus ja ympäristö, jossa tämä kaikki tapahtuu
• Erilaiset fysiologiset tekijät voivat johtaa ylensyöntiin. Erityisesti epäsäännöllisen ruokailurytmin ja ruokavalion heikon laadun uskotaan johtavan fysiologisten mekanismien kautta ylensyöntiin
• Liika syöminen ei välttämättä ole seurausta elimistön energiavajeesta viestittävistä mekanismeista, vaan liika syöminen voi olla seurausta tunteille, kuten stressille, turhautumiselle, ilolle, yksinäisyydelle, ahdistukselle ja vihalle
• Myös lääkkeet voivat lisätä ruokahalua

Fyysisen aktiivisuuden esteitä ovat sosiokulttuuriset, fysiologiset, psykologiset ja lääkehoitoon liittyvät tekijät:

• Sosiaalinen ja fyysinen ympäristö voivat kannnustaa liikuntaan tai liikkumatomuuteen
• Monet sairaudet vaikeuttavat liikkumista
• Psyykkiset esteet voivat vaikeuttaa liikunnan ottamista osaksi arkipäivää

Ketään ei ole ohjelmoitu yhdenkään tekijän vangiksi harvinaisia sairauksia lukuunottamatta. Tutkimusnäyttöä on esimerkiksi siitä, että tietyn lihavuuteen altistavan geenin omaavilla henkilöillä korkea fyysinen aktiivisuus on erityisen suojaava tekijä.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tutustua artikkeliin

Sharma, ym. Obesity is a sign – over-eating is a symptom: an aetiological framework for the assessment and management of obesity. Obesity reviews 17 nov 2009

JH

Image: Michelle Meiklejohn / FreeDigitalPhotos.net

Varhaisnuoret ja ylipaino

Eurooppalaisista lapsista 30 % on ylipainoisia. Suomessa nuorten ylipainoisten osuus kolminkertaistui vuosien 1977 ja 2005 välillä. Ympäri maailmaa ollaan avuttomia: miten kaikki se valtava teoreettinen tieto, mikä meillä on ylipainon syistä, saadaan kanavoitua käytäntöön ylipainon ehkäisyssä. Suomessa poliitikot ovat viime kuukausina ehdotelleet ratkaisuksi keppiä sokeri- ja rasvaveron muodossa.

BMC Public Health -julkaisusarja esitteli espanjalaisen interventiotutkimuksen lähtökohtia. Ylipainoisille ja lihaville nuorille tarjotaan kepin sijaan mahdollisuutta muuttaa omia elintapojaan. Tutkimuksessa on mukana 204 13-16-vuotiasta ylipainoista tai lihavaa varhaisnuorta. He tapaavat asiantuntijan ohjauksessa mm. pienissä ryhmissä viikottain kahden kuukauden ajan ja tämän jälkeen kerran kuukaudessa 11 kuukauden ajan. Heiltä seurataan 1) ruokavaliota, 2) fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa, 3) psyykkistä profiilia, 4) kehonkoostumusta, 5) hematologista profiilia, 6) biokemiallista ja metabolista profiilia, 7) mineraali- ja vitamiiniprofiilia, 8] immunologista profiilia ja 9) geneettistä profiilia.

Jotta nykyiset nuoret sukupolvet voisivat säilyttää toimintakykynsä pitkälle eläkeikään asti, olisi Suomessakin syytä tarjota nuorille tukea terveiden elintapojen sisäistämiseen. Epäterveellisiä elintarvikkeita emme voi poistaa yhteiskunnasta, mutta niiden kiinnostavuuteen voimme vaikuttaa.

Jäämme odottamaan espanjalaisintervention tuloksia. Onko Suomessa terveys-, talous- ja tiedepoliittista tahtoa luoda uusia strategioita lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseen terveyden edistämiseen?

EVASYON.Design and evaluation of a treatment programme for Spanish adolescents with overweight and obesity. The EVASYON Study. BMC Public Health2009, 9:414

Kautiainen S. Overweight and Obesity in Adolescence. Tampere: Tampere University Press; 2008

JH

Image: Graeme Weatherston / FreeDigitalPhotos.net

Median käyttö ja ylipaino

Runsas median käyttö on yhdistetty ylipainon lisääntymiseen. Syinä on pidetty median käyttöön liittyvää inaktiivisuutta ja lisääntynyttä syömistä sekä median epäterveellisiin ruokatottumuksiin kannustavia viestejä. Kolmessa tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin TV:n ja ylipainon välisiä yhteyksiä.

Journal of Nutrition Education and Behavior julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin lapsille ja nuorille suunnattua mainontaa englanninkielisillä ja espanjankielisillä TV-kanavilla. Joka viides mainos käsitteli ruokaa. 70 % näistä mainoksista käsitteli tuotteita, joissa oli joko runsaasti rasvaa tai sokeria. Useampi kuin joka neljäs ruokaa käsittelevistä mainoksista oli pikaruokamainos. Hedelmiä ja kasviksia käsitteli vain 1,7 % mainoksista. Julkisen sektorin tuottamia ruokatiedotteita oli harvoin, vain joka kuudeskymmeneskolmas mainos. Tutkijoiden mukaan tälläisessa mediamaisemassa korostuu mediakasvatuksen merkitys.

Obesity -julkaisusarjan kreikkalaisesa tutkimuksessa selvitettiin esikouluikäisten TV:n katselun määrän yhteyttä lihavuuteen. Lihavuus oli tilastollisesti merkitsevästi yleisempää lapsilla, jotka katsoivat TV:tä yli 2 h päivässä. TV:n katselulla oli fyysisestä aktiivisuudesta riippumaton yhteys lihavuuteen. Tämä saattaa tutkijoiden mukaan selittyä sillä, että TV:tä katsellessa syöminen lisääntyy ja energiansaanti kasvaa.

Obesity esitteli myös tutkimuksen, jossa verrattiin neljänkymmenen ihmisen itseraportoitua TV:n katselua elektronisen mittarin antamaan tulokseen. Tutkittavat arvioivat käyttäneensä TV:n katseluun aikaa keskimäärin päivässä 4,3±1,3 h. Todelliseen katseluaikaan nähden tutkittavat keskimäärin aliarvioivat oman katseluajan 0,6±2,3 h päivässä ja 4,3 h viikossa. Tutkijat olivat sitä mieltä, että itseraportoitua TV:n katselua voidaan hyödyntää tutkimuksissa kunhan huomioidaan mahdollinen, pieni katseluajan aliraportointi.

Bell ym. Frequency and Types of Foods Advertised on Saturday Morning and Weekday Afternoon English- and Spanish-Language American Television Programs. Journal of Nutrition Education and Behavior 2009;41:406-13

Manios ym. Obesity and Television Watching in Preschoolers in Greece: The GENESIS Study. Obesity 2009;17:2047-53

Otten ym. Relationship Between Self-report and an Objective Measure of Television-viewing Time in Adults. Obesity 2009 Oct 29

JH

Stressi, aivot ja syöminen

International Journal of Obesity julkaisi hollantilaisen tutkimusartikkelin siitä, miten akuutti stressi vaikuttaa syömiseen. Hypoteesina oli, että stressin aikana ruoan aikaansaama palkintoaistimus on pienentynyt. Aikaisempien tutkimusten perusteella mm. lisääntynyt kortisoli-hormoni ja vähentynyt dopamiini-välittäjäaine ovat olleet yhteydessä stressiin ja lisääntyneeseen syömiseen.

Yhdeksää tutkimukseen osallistunutta tutkittiin sekä lepotilassa että stressitilassa. Heiltä otettiin verikokeita ja aivokuvia ja heille esitettiin kysymyksiä siitä, miten paljon he pitivät ruoista ja halusivat ruokia eri tilanteissa. Tutkittaville tarjottiin ruokaa sekä paastotilanteessa että myöhemmin uudelleen. Tämän perusteella katsottiin, minkälaista ruokaa ja kuinka paljon he syövät eri tilanteissa. Stressitila tuotettiin tutkittaville matemaattisilla tehtävillä.

Tutkimustulokset vastasivat yleisiä käsityksiä: Stressissä syötiin enemmän ja energiapitoisempaa ruokaa. Kortisolin pitoisuus oli korkeampi stressissä. Aivokuvista saaduilla parametreilla oli tilastollisesti merkitseviä eroja stressitilan ja lepotilan välillä. Stressitilassa, lepotilaan verrattuna, aivojen mielihyvää tuottavat alueet eivät olleet yhtä aktiivisia paastossa eivätkä syömisen jälkeen.

Tutkijoiden mukaan stressitilassa aivojen ruoan tuottama palkintoaistimus ei ole yhtä voimakas kuin lepotilassa. Tämä johtaa lisääntyneeseen syömiseen.

Tutkimuksessa oli vain yhdeksän tutkittavaa, jotka olivat normaalipainoisia naisia. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä niistä fysiologisista tekijöistä, jotka selittävät stressin ja ylensyönnin välistä yhteyttä. Aikaisemmin ylipainoisilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia. Näiden tutkimusten valossa stressi vaikuttaa syömisen säätelyyn samalla tavoin sekä ylipainoisilla että normaalipainoisilla.

Born ym. Acute stress and food-related reward activation in the brain during food choice during eating in the absence of hunger. International Journal of obesity 20 Octobet 2009

JH