Hyvinsyöminen muuttuvassa mediakentässä

Avainsanaan ‘vhh’ liitetyt artikkelit

Sosiaalisen median ruokanäytelmät

In Internet ja ravitsemus, Ravitsemus ja yhteiskunta, Sosiaalinen media on 27.12.2010 at 17.02

Kummipoikani piti esittää joulunäytelmässä paimenta. Häntä ei huvittanut. Hän oli postmoderni nomadi. Kuin sosiaalisen median ruokanäytelmä. (Nomadi = paimentolainen)

Analysoin työkseni sitä, miksi jonkin toimijan tai yhteisön ympärille syntyy sosiaalisessa mediassa pörinää. Ruoka, syöminen ja hyvinvointi ovat erityisen kiinnostavia tarkastelun kohteita, koska niiden ympärille on syntynyt valtava määrä eläviä yhteisöjä.

Jos haluaa ymmärtää nykyistä tiedonvälittämistä ja ihmisten tapaa luoda käsityksiä, on tehtävä hyppäys menneisyyteen. Ennen tieto oli vahvasti perinteisten instituutioiden “omaisuutta”. Vain tietyn koulutuksen saaneet ja tietyssä asemassa olevat saattoivat tulkita tietoa. Konkreettisesti tietoon pääsy oli vain harvoilla: tutkijoilla, toimittajilla ja muilla tietoa “omistavilla” ammattikunnille.

Vaan kuinkas nyt? Tieto on irtaantunut instituutioista ja purkautunut hallitsemattomasti internetin julkiseen tilaan. Tieto on kaikkien saatavilla ja tiedon tuottaminen kaikille avointa. Ketkä onnistuvat puhaltamaan tätä tietoa eloon ymmärrykseksi, joka puhuttelee laajoja joukkoja? Vastaus: hyvät tarinankertojat. Postmodernit nomadit.

Sosiaalisen median ruokatarinoille on keskeistä omakohtaisuus ja perinteiden uudelleenarviointi. Ruokablogit ovat loistava esimerkki siitä, kuinka omakohtaisesti perinteitä sekoitellaan luovalla tavalla ja siitä kerrotaan muille. Tarinat ovat aitoja, mukaansa tempaavia ja uusia mahdollisuuksia painottavia. Kaikki sama pätee superfood-ajattelulle. Tarinat ovat niin omakohtaisia, että ne pysäyttävät, kuten sairauksien oireiden väheneminen ja itse tehty pakurikääpätee.

Myös sosiaalisen median kautta paljon näkyvyyttä saava vähähiilihydraattinen ruokavalio elää ihmisten omakohtaisista kokemuksista ja perinteisten instituutioiden kritiikistä. Ihmiset ovat kokeneet omakohtaisesti muutoksen, ja nämä tarinat punoutuvat sosiaalisessa mediassa kiehtovaksi näytelmäksi.

Palataan lopuksi kummipoikaani joulunäytelmässä, postmoderniin nomadiin. Kaikissa esittämissäni onnistuneissa ruokatarinoissa keskeistä on uuden näytelmän luominen, perinteiden uudelleenarviointi. Jos modernille oli keskeistä yhden tieteestä punottavan suuren tarinan luominen, niin postmodernille on tyypillistä luopuminen uskosta yhteen tarinaan ja uusien tarinoiden luominen. Sosiaalisessa mediassa ovat pärjänneet erityisesti postmodernit paimentolaiset, jotka eivät sitoudu yhteen suureen tarinaan, vaan etsivät omat laitumensa ja luovat omat tarinansa.

Janne Huovila

Howden / FreeDigitalPhotos.net

Älkää ruokkiko trollia!

In Internet ja ravitsemus, Sosiaalinen media, Viestintä on 30.11.2010 at 17.55

Trolli on nettislangia ja tarkoittaa keskustelijaa, joka provosoi eikä ole valmis oppimaan muilta. Trolli on löytänyt totuuden ja julistaa sitä muille. Mikäli trolli ilmaantuu paikalle, voidaan keskustelijoiden piirissä vinkata “älkää ruokkiko trollia”.

Jos kuitenkin haluaa ruokkia trollia niin kuinka se tehdään? Tarjoa esimerkiksi erittäin hiilihydraattipitoista sisältöä. Mielellään pienen hiilihydraattikehun kanssa. Jos olet koulutettu asiantuntija niin alta aikayksikön trollit alkavat syödä kädestäsi. Kannattaa olla varuillaan kun trolleja ruokkii. Trollit eivät tunnetusti ole kaikkein hienovaraisimpia. He voivat syödä hiilareiden kera myös pikkusormen – ja sitten koko käden. Monen mielestä kannibalismi ei todella ole kaukana: öiset puhelut ja suojelupoliisin analyyseihin päätyvät kirjeet.

Mikä paradoksaalista, trollit pitävät retoriikassaan hiilareita kaiken pahan alkuna, mutta kun heille tarjoaa hiilihydraattipitoista sisältöä, he tuntuvat saavan siitä kaiken elinvoiman, olemassaolon oikeutuksen ja identiteetin perustan.

Lopuksi: Onneksi suurin osa hiilihydraattitietoisen ruokavalion noudattajista eivät ole trolleja. Harmi, että monet tuntevat vain trollit!

Janne Huovila

Meiklejohn / FreeDigitalPhotos.net

2000-luvun ravitsemusasiantuntijana

In Ravitsemus ja yhteiskunta on 10.10.2010 at 15.30



Olen kasvanut 2000-luvulla ravitsemusasiantuntijaksi. Vaikutteeni olen saanut suurimmista tämän ajan tutkimuskysymyksistä ja yhteiskunnallisista virtauksista. Tieteen näkökulmasta on tapahtunut kaksi suurempaa muutosta: 1) näyttö fiksusti koostetun vähähiilihydraattisen ruokavalion terveellisyydestä on selkeästi parempaa kuin vuosituhannen vaihteessa luultiin ja 2) D-vitamiinivallankumouksen seurauksena on ymmärretty D-vitamiinin suuri merkitys ympäri elimistöä.

Minulla on tapana sanoa hieman kärjistäen, että omasta ei-asiantuntijatuttavapiiristäni puolet mieltää noudattavansa vähähiilihydraattista tai hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Toinen puoli taas kysyy “pitäisikö minunkin?” Näin siis yhteiskunnallisesti tiedostavassa tuttavapiirissäni. (Tiedän, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on erittäin vapaasti käytetty käsite vailla kunnon määritelmää. Jos joku ottaisi aiheeseen liittyvien käsitteiden määrittelemisen tutkimuskohteeksi, todennäköisesti näkisimme, etteivät nyt riitelevät tahot olisi kovinkaan kaukana toisistaan. Todellisuudessa riitelevät ihmiset ja pitkät perinteet – juttu jota nuorena asiantuntijana ei voi kuin ihmetellä)

Tietyt piirit ovat sitä mieltä, ettei keskustelua VHH:sta ja D-vitamiinista pitäisi käydä sosiaalisessa mediassa huutoäänestyksenä. Olen toista mieltä. Viestintäkonsultti Christina Forsgårdin ajatuksia mukaillen: se, että nettiin syntyy suosittuja “vääriä profeettoja”, ei ole ensisijaisesti syy sille, etteivät koulutetut asiantuntijat ole sosiaalisessa mediassa – sillä se on seuraus sille. En tiedä ihan tarkkaan ketä näillä väärillä profeetoilla milloinkin tarkoitetaan, mutta eri toimialoilla työskentelevien sosiaalisen median asiantuntijoiden kanssa olemme törmänneet samaan ilmiöön: “somessa” on aktiivisina paljon väärinymmärrettyjä fiksuja nuoria ihmisiä. Ja heidän ympärille syntyy vaikuttavia “heimoja”, joissa on hienoja piirteitä.

Sosiaalisen median asukkaan näkökentässä korostuu sukupolvien väliset näkemyserot. Kansainvälisesti arvostettu tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa puhuu kirjassaan Jokuveli. Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa siitä, ettei sukupolvien välinen kuilu ole ollut koskaan niin suuri kuin nykyisessä ubiikkiyhteiskunnassa. Ennen perittiin lähes kaikki pääoma (sosiaalinen, kulttuurinen, fyysinen ja taloudellinen) vanhemmilta, nyt eletään täysin eri maailmoissa. Professori Alf Rehn pohtii tuoreessa kirjoituksessa Älyn monet iät sukupolvien eroavaisuutta työelämässä.

Lopuksi esitän itselleni kysymyksen Mannermaan ja Rehnin ajatusten pohjalta: miten minun pitäisi kouluttaessa ja somepalvelujen kehittämistä ohjatessa huomioida se, että sukupolvet ovat sosiaalistuneet hyvin erilaisiin terveystiedon välittämisen ekosysteemeihin?

Janne Huovila

Image: br3akthru / FreeDigitalPhotos.net

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 46 muun seuraajan joukkoon