Kummipoikani piti esittää joulunäytelmässä paimenta. Häntä ei huvittanut. Hän oli postmoderni nomadi. Kuin sosiaalisen median ruokanäytelmä. (Nomadi = paimentolainen)
Analysoin työkseni sitä, miksi jonkin toimijan tai yhteisön ympärille syntyy sosiaalisessa mediassa pörinää. Ruoka, syöminen ja hyvinvointi ovat erityisen kiinnostavia tarkastelun kohteita, koska niiden ympärille on syntynyt valtava määrä eläviä yhteisöjä.
Jos haluaa ymmärtää nykyistä tiedonvälittämistä ja ihmisten tapaa luoda käsityksiä, on tehtävä hyppäys menneisyyteen. Ennen tieto oli vahvasti perinteisten instituutioiden “omaisuutta”. Vain tietyn koulutuksen saaneet ja tietyssä asemassa olevat saattoivat tulkita tietoa. Konkreettisesti tietoon pääsy oli vain harvoilla: tutkijoilla, toimittajilla ja muilla tietoa “omistavilla” ammattikunnille.
Vaan kuinkas nyt? Tieto on irtaantunut instituutioista ja purkautunut hallitsemattomasti internetin julkiseen tilaan. Tieto on kaikkien saatavilla ja tiedon tuottaminen kaikille avointa. Ketkä onnistuvat puhaltamaan tätä tietoa eloon ymmärrykseksi, joka puhuttelee laajoja joukkoja? Vastaus: hyvät tarinankertojat. Postmodernit nomadit.
Sosiaalisen median ruokatarinoille on keskeistä omakohtaisuus ja perinteiden uudelleenarviointi. Ruokablogit ovat loistava esimerkki siitä, kuinka omakohtaisesti perinteitä sekoitellaan luovalla tavalla ja siitä kerrotaan muille. Tarinat ovat aitoja, mukaansa tempaavia ja uusia mahdollisuuksia painottavia. Kaikki sama pätee superfood-ajattelulle. Tarinat ovat niin omakohtaisia, että ne pysäyttävät, kuten sairauksien oireiden väheneminen ja itse tehty pakurikääpätee.
Myös sosiaalisen median kautta paljon näkyvyyttä saava vähähiilihydraattinen ruokavalio elää ihmisten omakohtaisista kokemuksista ja perinteisten instituutioiden kritiikistä. Ihmiset ovat kokeneet omakohtaisesti muutoksen, ja nämä tarinat punoutuvat sosiaalisessa mediassa kiehtovaksi näytelmäksi.
Palataan lopuksi kummipoikaani joulunäytelmässä, postmoderniin nomadiin. Kaikissa esittämissäni onnistuneissa ruokatarinoissa keskeistä on uuden näytelmän luominen, perinteiden uudelleenarviointi. Jos modernille oli keskeistä yhden tieteestä punottavan suuren tarinan luominen, niin postmodernille on tyypillistä luopuminen uskosta yhteen tarinaan ja uusien tarinoiden luominen. Sosiaalisessa mediassa ovat pärjänneet erityisesti postmodernit paimentolaiset, jotka eivät sitoudu yhteen suureen tarinaan, vaan etsivät omat laitumensa ja luovat omat tarinansa.
Janne Huovila
