Hyvinsyöminen muuttuvassa mediakentässä

Avainsanaan ‘Media’ liitetyt artikkelit

Netillä suuri merkitys ravitsemustiedon lähteenä

In Internet ja ravitsemus, Sosiaalinen media on 09.09.2011 at 13.02

2000-luvulla on tapahtunut suuri muutos ihmisten tavassa etsiä ravitsemustietoa. Internetistä on kasvanut helppokäyttöisyyden takia merkittävä lähde samalla kuin perinteisten tiedonetsintätapojen merkitys on vähentynyt. Sosiaalisen median yleistymisen myötä erilaiset “ravitsemushifistelyyn” keskittyvät yhteisöt ovat tulleet yhä suosituimmiksi.

Internetistä tuli nopeati 2000-luvulla suosittu terveystiedon lähde Suomessa (Kuva alla). Nykyään Internetin ravitsemustieto on monille kuin vesijohtovettä: sitä saa niin paljon kuin haluaa, koska tahansa ja ihmiset myös sitä hyödyntävät.

Mistä ihmiset saavat ravitsemustietonsa?

Yhdysvalloissa julkaistiin joulukuussa laaja kyselytutkimus, jonka mukaan terveystiedon etsiminen on heti sähköpostin ja hakukoneiden käytön jälkeen Internetin suosituin käyttötarkoitus kaikissa sukupolvissa. Suomessa uutisten lukeminen, opiskelu ja tiedon etsiminen tuotteista ja palveluista ajavat terveystiedon edelle.

Kanadalaiset taas vertailivat eri ravitsemustiedon lähteiden suosiota seurantatutkimuksessa vuosina 2004 – 2008, jolloin Internetin terveystiedon hyödyntäminen yleistyi.

Tutkimuksessa ihmisten tärkein ravitsemustiedon lähde oli tuotteiden pakkausmerkinnät (Kuva alla). 67 % ilmoitti käyttävänsä pakkausmerkintöjä ravitsemustiedon lähteenä. Sen sijaan medioiden käytössä tapahtui suuri muutos. Vielä vuonna 2004 sanomalehdet, aikakauslehdet ja kirjat olivat toiseksi tärkein tiedonlähde (73 %). Mutta vuonna 2008 vain 43 % ilmoitti käyttävänsä niitä ravitsemustiedon lähteenä. Tutkimuksen mukaan samanlainen muutos oli tapahtunut ystävien, sukulaisten ja työkavereiden osuudessa ravitsemustiedon lähteenä. Internetin ilmoitti tiedonlähteeksi vuonna 2008 51 %.

Kansainväliset tutkimukset eivät ole suoraan yleistettävissä Suomeen. Suomessa on perinteisesti vahva lehtien lukemisen perinne. Ja toivottavasti perhe ja läheiset ihmiset ovat edelleen tärkeässä roolissa ruokaan liittyvän tiedon välittymisessä (Ruokatiedon tuore uutinen aiheesta). Kuitenkin niiltä osin kuin Internetiä terveystiedon lähteenä on tutkittu sekä Suomessa että kansainvälisesti, ovat tulokset olleet varsin yhteneviä.

Miksi netti on niin merkittävä?

Medioiden painopisteen muuttuminen kuvaa sitä, että ravitsemustiedosta on tullut yhä tilannesidonnaisempaa. Kun tietoa kerran on pakkauksissa ja netissä heti saatavilla, ovat ne luontaisia, nopeita tiedonlähteitä.

Se, mikä ei tule näistä tutkimuksista ilmi, on netin ravitsemustiedon suurkuluttajat. On yhä enemmän ihmisiä, jotka viettävät kymmeniä ja satoja tunteja vuodessa netin ravitsemustiedon äärellä. He liikkuvat netin hypertekstuaalisessa maailmassa linkistä toiseen ja opiskelevat hakukoneiden ja tietokantojen avulla. Vuonna 2006 tehtiin kyselytutkimus suositulla englanninkielisellä karppausfoorumilla. 50 % foorumin käyttäjistä piti tieteellisiä artikkeleja erittäin tai jokseenkin tärkeinä tietolähteinä.

Tiedon etsimisen rinnalla on hyvä mainita lyhyesti myös Internetin sosiaalinen puoli. Sosiaalisen median ympäristöt synnyttävät ravitsemuksen ympärille kansanliikkeitä, joissa tiedon kuluttamisen lisäksi keskiössä ovat yhteistoiminnallisuus ja vastavuoroisuus.

Cochrane / FreeDigitalPhotos.net

Karppaus ja sen vastaliike

In Ravitsemus ja yhteiskunta, Sosiaalinen media on 01.09.2011 at 10.35

Hesari ehti tiistai-iltana uutisoimaan ensimmäisenä Ruotsin radion selvityksestä “Karppaustutkimusten taustalla amerikkalainen lihateollisuus“. Ennen kuin mennään sosiaalisen median laajempiin reaktioihin, muutama sananen uutisen sisällöstä.

Ruotsin radio oli selvittänyt, että karppausmyönteisten lääkäreiden Annika Dahlqvistin ja Andreas Eenfeldtin “siteeraamia tutkimuksia ovat rahoittaneet muun muassa eri meijeriyritykset, amerikkalainen lihateollisuuden etujärjestö sekä järjestöt, joilla on yhteyksiä amerikkalaisen laihdutusbisneksen suureen nimeen Robert Atkins.”

Selvitys oli siinä mielessä osuva, että fanaattisimmat karppauksen puolestapuhujat näkevät teollisuuden salaliittoja sadevedessäkin. Hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon perehtynyt kirjailija Varpu Tavi kommentoikin sattuvasti Facebookissa, että ”Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan :D …”.

Sosiaalisen median näkökulmasta on mielenkiintoista, kuinka Hesarin uutinen lähti leviämään. Torstaiaamuna sitä oli suositeltu Facebookissa 7 500 kertaa ja luku on vielä nousussa. Sosiaalisen median ravitsemushistoria on pienten ärhäköiden marginaalikulttuurien, jotka ovat kasvaneet suuriksi, kuten karppaus ja superruoka. Heille internet on ollut tärkeä viestinnän ja identiteetin vahvistaja.

Olen iloinen sosiaalisen median moniäänistymisestä. Facebookin suosio ja vertaisjakamisen ja -tuotannon yleistyminen synnyttävät tärkeää liikehdintää, jossa yhä suurempi osa ihmisistä ottaa kantaa. Se monipuolistaa sosiaalisen median ravitsemusmaisemaa. Lähes tarkalleen vuosi sitten rasvasota repesi sosiaalisessa(kin) mediassa MOT:n ja A-talkin avustuksella. Silloin karppaajat fanittivat, hurrasivat ja ilkkuivat. Niin vain vuodessa vastakkaiset mielipiteet ovat ottaneet tilaa.

Image: 7thsens / FreeDigitalPhotos.net

Ravitsemustieteen Ikeasfääristä käsityöläistaitoon – osa 1

In Sosiaalinen media, Viestintä on 27.04.2011 at 16.48

Sosiaalinen media on ravitsemustieteen popularisoinnin Ikea. Ratkaisuja tuntuu löytyvän helposti tilanteeseen kuin tilanteeseen ja kuka tahansa voi kokea olevansa osaaja. Jaloimmillaan ravitsemustieteen popularisointi on kuitenkin käsityöläistaito.

3 miinusta ravitsemustieteen popularisoinnissa somessa….

1. Hiljaisen tiedon välittymisen puute. Tieteessä, samoin kuin vaikka poliittisessa retoriikassa, paljastavinta ei ole useinkaan se mitä sanotaan, vaan se mitä jätetään sanomatta. Jos sosiaalisessa mediassa esitellään vain yksittäisten tutkimustulosten tiivistelmiä englanniksi tai suomeksi, menemme pahasti harhaan. Tabloid ravitsemustiedettä on helppo tuottaa – niin kauan kun ei ymmärrä menetelmistä, metodologiasta ja tieteellisen näytön rakentumisesta.

2. Henkilöityminen. On mahdollista, että sosiaalinen media muuttaa käsitystämme tiedon uskottavuudesta. Sen sijaan, että kysymme, onko tämä tieto totta, kysymme, seisooko tämä kirjoittaja sanojensa takana? On mielenkiintoista seurata erilaisten suosittujen sosiaalisen median ruokataikureiden retoriikkaa. Vastakkainasettelu luodaan puhetyylillä “uskothan minua, koska minä olen tuntenut sen ja sen aineen voiman ja asiantuntijat ovat sieltä ja syvältä koska minusta ja mun kavereista tuntuu siltä”.

3. Tieteen hedelmäpeli. Tieteen keskiössä on kriittisyys. Ilman menetelmien ja metodologian osaamista on vaikea ymmärtää, miten tutkimustuloksia pitäisi tulkita. Ravitsemustutkimuksia ei voi lukea kuin taskulaskimen tuloksia. Kun ravitsemustiedettä popularisoidaan, tehdään siitä uskottavalta kuulostavaa “ihan aidoilla, oikeilla tutkimuksesta nousseilla numeroilla”. Tällainen tieteen popularisointi ei eroa paljoakaan hedelmäpelien pelaamisesta: kun tarpeeksi paljon nappeja painaa siivilöityy mieleinen tulos.

En ihmettele, että tutkijoiden on vaikea rantautua sosiaaliseen mediaan. Osittain se johtuu tutkijoiden osaamattomuudesta ja haluttomuudesta popularisointiin ja sosiaaliseen mediaan. Tutkijat luovat meriittinsä tutkimusjulkaisuilla. Suuri syy maailmojen kohtaamattomuuteen on myös sosiaalisessa mediassa. Vertauskuvallisesti: on vaikea keskustella kirjasta, jos toinen on lukenut vain takakannen ja väittää sen perusteella tietävän vuoren varmasti mitä kirjassa tapahtuu. Tätä on sosiaalisen median ravitsemustieteen popularisoinnin todellisuus.

…ja 3 plussaa

1. Tiedon korjautuvuus. Parhaimmillaan sosiaalinen media tarjoaa ennennäkemättömät mahdollisuudet tiedon korjautuvuudelle. Joukkoälyn ihannetta tavoitellaan mm. Wikipediassa. Keskustelujen avulla myös hiljainen tieto voi tulla näkyväksi mikäli syntyy aitoa debattia ja oppimista tukeva ympäristö.

2. Asiantuntijuuden muuttuminen. Instituutioiden suojista on ollut helppo kommentoida. Voi vedota aina pitkään perinteeseen ja suureen yhteisöön, eikä kenenkään tarvitse ottaa lopullista vastuuta. Sosiaalisessa mediassa asia on tosin. On uskallettava julkisessa tilassa tasavertaisempaa kommunikointiin. On uskallettava toimia aidosti omalla persoonallaan.

3. Takaisin ruohonjuuritasolle. Vaikka sosiaalisessa mediassa tuotetun ravitsemustiedon luotettavuus on paikoittain heikkoa, on tiedontuottamisella etunsa. Ruoka ja syöminen ovat keskeinen osa ihmisten identiteettiä ja kulttuuria. Sosiaalisessa mediassa on vallalla ajattelutapa, jossa julkisuudessa luotavaa käsitystä hyvinsyömisestä ei ole syytä ulkoistaa perinteiselle medialle ja loputtomien toimikuntien ja työryhmien asiantuntijoille. Käsitys hyvinsyömisestä on yksilöllinen asia. Tämä muokkaa myös asiantuntijuutta sosiaalisessa mediassa. Asiantuntijuus ei ole raporttien käytäntöönpanoa, vaan se on ihmisten ja kulttuurin ymmärtämistä ja tietotaidon soveltamista. Ihminen keskiössä.

Image: Bill Longshaw / FreeDigitalPhotos.net

Heikkilän nousu, muikeat mustikat ja brändätyt porkkanat

In Ravitsemus ja yhteiskunta, Sosiaalinen media, Viestintä on 12.04.2011 at 14.42

Törmäsin muutamaan kummajaiseen internetin ihmemaassa. Internet toden totta muuttaa sekä mediaa että tapoja käyttää mediaa. Kaksi esimerkkiä:

Heikkilän nousu

Eduskuntavaalit ovat joka paikassa ja ihmiset ratkovat, kuka olisi paras ajamaan yhteisiä asioitamme. Onkin ollut kiinnostava seurata kuka on ollut ennakkoäänestyksen aikaan tällä ja viime viikolla Helsingin Sanomien verkkosivujen haetuin henkilö. Yksi on yli muiden. Hän on lääkäri Antti Heikkilä. Tiedoksi, ettei Antti Heikkilä ole edes ehdolla eduskuntaan.

Olen miettinyt paljon ilmiötä nimeltä Antti Heikkilä. En niinkään siltä kannalta, onko hän oikeassa vai väärässä. Ihmettelyn kohteena on, miten terveellisen syömisen ympärille voi syntyä tällainen vapahtajaliike.

Minun tulkintani on, että koska Suomessa ei ole niin vahvaa ruokakulttuuria kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa, niin tarvitaan muita vahvoja suunnannäyttäjiä. Siksi väestötason ravitsemussuositukset otetaan niin orjuuttavina ja hyvien/pahojen auktoriteettien antamina, siksi etsitään uusia guruja, jotka kertovat, mitä pitäisi syödä ja siksi teollisuus koetaan pelottavan voimakkaana mielipidevaikuttajana.

Mielestäni Antti Heikkilän rinnalla/sijaan tarvittaisiin koomikko Pirjo Heikkilää, joka vähän naureskelisi kaikille näille valtarakenteille ja vapauttaisi syömisen orjuudesta.

Brändätyt porkkanat ja muikeat mustikat

Toinen esimerkkini nousee kahdesta tuoreesta ravitsemusuutisoinnista. Uutisten otsikot ovat “Porkkanoiden syöminen pidentää elämää” ja “Mustikka toimii läskin torjunnassa“. Näiden uutisten takana eivät olleet superfood-intoilijat, suomalaiset porkkanakasvattajat tai Jenkeistä sokeasti kopioivat uutispalvelut. Ensimmäinen uutinen oli YLE:n sivulta ja sen on tuottanut Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Toinen uutinen on lähtöisin terveydenhuollon uutislehdestä Mediuutiset. [Julkaisun jälkeen saadun kommentin perusteella: otsikointi oli YLE:n, Duodecimin otsikointi on "Porkkanoiden syöminen saattaa pidentää elämää"]

Olen tästä yhtä ymmälläni kuin Antti Heikkilän suosiosta HS-verkkolukijoiden keskuudessa. Netti muuttaa toden totta mediamaisemaa. Nettikansan mielestä Hesarin pitäisi kirjoittaa juttuja Antti Heikkilästä siinä missä poliitikoista.

Nyt myös arvonsa tuntevat terveydenhoidon ammattilaisten mediat tuottavat uutisia nettiaikakauden ehdoin: lupaavat otsikossa pikkusen liikaa ja kärjistäen. Näistä uutisista puuttuu enää se, että kerrottaisiin sydäntä raapaisevia tapausesimerkkejä siitä, kuinka Helena 54 v. Toholammelta löysi mustikan avulla uuden kevyemmän elämän. Tai kuinka Pertti 70 v. luopui eläkepäivillään kasviskammostaan ja löysi lapsenlapsen (hellyyttävä Aada 7 v.) opastuksella porkkanat ja pitkän iän salaisuuden.

Tabloid ravitsemustiede ja ruoalla leikittely

Luin viikonloppuna Robert Goldbergin kirjan Tabloid Medicine – How the Internet Is Being Used to Hijack Medical Science for Fear and Profit. Kirja ruoskii internetin tapaa luoda terveysuutisia ja joukkoliikkeitä. Nyt sitten Duodecim ja Mediuutiset tuottavat Tabloid ravitsemustiedettä.

En tiedä mitä ajatella. Puhun usein siitä, että sosiaalisessa mediassa on mentävä sosiaalisen median ehdoin. Nyt on toimittu juuri näin. Ehkä siitä tulee yleisesti hyväksytty tapa, että nettiuutisoinnissa saa otsikossa vähän revitellä, kunhan muu sisältö on ok.

En haluaisi olla nipottava. Ruokaan liittyvät mielikuvat ovat hurjan voimakkaita ja tärkeitä. Jos porkkanan saa brändättyä pitkän iän salaisuudeksi, niin mikäs siinä. Syömisen pitää olla hauskaa ja mielikuvilla leikittelevää mieluummin kuin mikrogrammoja tarkkailevaa ja kovin päämäärätietoista.

Kuva: Pronutritionist

Kyllä kansa tietää!

In Ravitsemus ja yhteiskunta, Ravitsemuspolitiikka, Ruokakäyttäytyminen on 08.04.2011 at 14.46

Nyt myös Ravitsemusuutiset ratsastaa populismin aallonharjalla Facebook-tykkääjien toivossa. Äänestä jo tänään!

Populismia tai ei – jääköön se muiden arvioitavaksi –  mutta Leipätiedotuksen tilaamassa kuluttajatutkimuksessa saatiin mielenkiintoisia tuloksia. Kyselytutkimus kartoitti käsityksiä hiilihydraattikeskustelusta, hiilihydraattien syömisestä ja ravitsemussuosituksista.

Suhde hiilihydraatteihin

Kyselytutkimukseen osallistuneista 41 % ilmoitti, että oli tietoisesti vähentänyt hiilihydraattien syömistä viimeisen vuoden aikana. Syyt olivat seuraavat

  • Haluan laihtua 66 %
  • Uskon sen parantavan terveydentilaani 45 %
  • Haluan pitää tämän hetkisen painoni 12 %
  • Hiilihydraattien välttämistä suositellaan 9 %
  • Muu syy 7 %

Itse en pidä kehityksestä, jossa terveellisestä syömisestä keskustellaan korostetusti ravintoainetasolla. Peesaan siis aidon ruoan ihannetta. Onneksi tutkimuksessa kysyttiin myös, mitä ruoka-aineita olet vähentänyt viimeisen 3 kuukauden aikana:

  • Vaalea leipä 39 %
  • Makeiset 32 %
  • Peruna 28 %
  • Virvoitus- ja energiajuomat 23 %
  • Pasta 22 %
  • Riisi 19 %
  • Tumma / Ruisleipä 12 %

Nämä ruoka-ainetason vastaukset antavatkin jo paljon paremman kuvan ihmisten halusta satsata ruokavalion laatuun. Jos energiansaantia halutaan vähentää niin vaalean leivän ja makeisten vähentäminen on hyvä ratkaisu. Jos ruokavalion laatua halutaan parantaa niin vaalean leivän ja makeisten vaihtaminen esimerkiksi pähkinöihin, palkokasveihin tai ruisleipään on mitä terveellisintä. Tällöin hiilihydraattien osuus ruokavaliossa laskee ja ruokavalion laatu paranee.

Ravitsemussuositukset

Tutkimukseen osallistuneista 56 % oli sitä mieltä, että ravitsemussuositukset ovat sekavia. 32 % oli toista mieltä.

Maaliskuun videoblogissa kävimme Reijo Laatikaisen kanssa läpi Suomen Kuvalehden innoittamana ruokaympyröiden ja ruokapyramidien historiaa. Kehityskulku on mielenkiintoinen. Uusi Itämeren ruokakolmio muistuttaa monelta osin 1950-luvun ruokaympyrää. Samaa mieltä ollaan Harvardin yliopiston uusissa ruokavaliosuosituksissa: olemme palanneet aidon, mahdollisimman vähän prosessoidun ruoan ihanteeseen.

Mitä on tapahtunut suosituksissa sitten 1950-luvun? Mihin olemme siis palaamassa?

1) Ruisleivän rinnalle tuli pullaa ja vaaleaa höttöleipää. Ne kummittelevat edelleen suosituksissa – mutta tuskin kauaa. Ei ole ihme että suosituksilta puuttuu legitimiteetti, kansan hyväksyntä, jos suositellaan tärkkelyshöttöä, vaikka terve järki ja tieteellinen näyttö väittävät toista (Mente 2009).

2) Voin korvasi transrasvahappopommi nimeltään margariini. Onneksi tehtiin korjausliike: nykyiset margariinit eivät sisällä juurikaan teollisesti syntyneitä transrasvahappoja. Kyse oli kuitenkin vuosikymmeniä kestäneestä ravitsemuspoliittisesta harharetkestä, jolla suomalaistutkimuksen valossa saattoi olla huonoja seurauksia (Pietinen 1997).

3) Kalan ja tuoreen lihan rinnalle tuli prosessoitu liha. Viime vuosien tutkimuskatsauksissa juuri prosessoitu liha on ollut yhteydessä kroonisten sairauksien riskiin (Micha 2010, suomeksi Pronutritionist-uutinen).

Ruisleivän rinnalle ei olisi kuulunut tärkkelyshöttö. Voita ja sen sisältämää tyydyttynyttä rasvaa ei olisi pitänyt korvata vaarallisemmilla teollisesti syntyneillä transrasvoilla. Myöskin modernin teknologian ihmeet, joilla on lisätty lihatuotteiden jalostusastetta, ovat saattaneet johtaa harhaan.

Ravitsemussuositusten historian perusteella ei voida sanoa, että vain kansa tai media ovat tehneet vääriä valintoja. Jos ravitsemussuositukset ovat huonossa huudossa ja ne koetaan ristiriitaisena, on yksi syy ravitsemussuosituksissa tapahtuneet muutokset.

Media

Kyselytutkimuksessa 66 % kertoi seuraavansa mediassa käytävää ruokakeskustelua. 42 % vastanneista oli sitä mieltä, että ravitsemussuositukset muuttuvat liian usein. Tämä ei ole yllätys. Medialla on osansa asiaan.

Pirstaleisen ja ristiriitaisen uutisoinnin keskellä on vaikea luoda kokonaiskuvaa. Yhtenä päivänä joku on terveellistä ja toisena ei. Toivon vilpittömästi että tämä ymmärrettäisiin myös sosiaalisen median toimijoiden keskuudessa: yksittäisten tutkimusnostojen sijaan pyrittäisiin luomaan kokonaiskuvaa.

Huomautus: Kyselytutkimuksissa ihmiset antavat itsestään usein todellisuutta paremman kuvan. Vaikka ilmoitetaan, että ollaan vähennetty huonoja hiilihydraattien lähteitä, voi todellisuus olla toinen.

______________________________________________________

Mente A et al. A systematic review of the evidence supporting a causal link between dietary factors and coronary heart disease. Arch Intern Med. 2009 Apr 13;169(7):659-69.

Micha R et al. Red and processed meat consumption and risk of incident coronary heart disease, stroke, and diabetes mellitus: a systematic review and meta-analysis. Circulation 2010; 121: 2271-2283.

Pietinen et al. Intake of fatty acids an risk of coronary heart disease in cohort of Finnish men. The Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention Sturdy. Am J Epidemiol. 1007; 145: 876-87

Image: Michelle Meiklejohn / FreeDigitalPhotos.net

Asiantuntijat: Näin media vedättää sinua

In Internet ja ravitsemus, Ravitsemus ja yhteiskunta, Viestintä on 24.03.2011 at 18.56


Suomalaista mediankäyttäjää vedätetään mennen tullen. Tämän paljastaa uusi kirja Aitoa journalismia. Meille myydään Facebook-marinoitua journalismia, kuten talousuutisia, jotka käsittelevät vain “ruokasotia”. Repostelevilla ruokasodilla saa 50 kertaa enemmän Facebook-suosittelijoita kuin suhdannekäppyröillä. Mutta miksi me syömme tällaista roskaa? Lääkäri varoittaa, että tällainen journalismi on haitallista aivoillemme – erityisesti lapsille.

Miten Taloussanomista tuli ruokapoliittinen lehti? Tilastot ovat karua luettavaa. Kun yleensä Taloussanomien uutisia suositellaan Facebookissa joitakin satoja tai korkeintaan tuhansia kertoja, niin ruokarevittelyjä on jaettu Facebookissa seuraavasti:

Miksi meille syötetään tällaista roskaa? 47 561

Kohukirja paljastaa: näin ruokateollisuus meitä vedättää? 25 799

Tämän jälkeen et enää syö eläimiä 14 164

Nyt alkoi maitosota 7 105

Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa? 6 664

Mihin on unohtunut kuluttujansuoja?

Aitoa journalismia -kirjan kirjoittaja kyseenalaistaa Taloussanomien moraalin.

- Facebook-tykkääjien toivossa Talsa tuottaa luokattoman huonoa sisältöä, millä ei ole journalismin kanssa mitään tekemistä. Facebookista on tullut markkinapaikka mihin kaikki haluavat. Tämän takia talousuutisia myydään kohuruokauutisina. Mihin on unohtunut kuluttajansuoja? Toista se oli silloin kun minä asuin Tuuvinkissa ja Matikaisen Seppo kirjoitti paikallislehteen aitoja uutisia.

Kirjan kirjoittajan kommentit saavat tukea tilastoista. Taloussanomien käppyräuutiset eivät mene Facebookissa kaupaksi.

Pankit ovat rahastaneet kriisimaista satoja miljardeja euroja 1 995

Älä tee enempää töitä 550

- Ei edes perinteinen porvariviha mene kaupaksi, ja se pakottaa journalistiset toimijat tarjoamaan mitä milloinkin, kunhan Facebook-suosittelijoita riittää.

Ilmaan jää kysymys, mihin katosi aito journalismi?

Media nimeää ilmiöitä väärin ja haastattelee ketä sattuu

Kysyimme ravitsemusjournalismin asiantuntijan mielipidettä. Hän toivottaa Taloussanomat tervetulleeksi ravitsemusuutisoinnin kentälle.

- Olisi kuitenkin pidettävä kiinni journalistisista periaatteista. Jos haluatte ihan aikuisten oikeesti toimia ravitsemusjournalismin parissa, niin palkatkaa tämän alan asiantuntija. Sama pätee haastateltaviin. Kyllähän se eräs lääkäri tulee kommentoimaan ihan mitä tahansa, ihan millä perusteilla tahansa, jos vaan saa vastustaa ihan mitä tahansa. Näin toimitaan toki muuallakin mediassa. Mutta nythän taisi olla puhe laadukkaasta journalismista, joten haastateltavien olisi oltava sen mukaisia.

Jäämme odottamaan Taloussanomien vastausta. Jatkaako se samalla linjalla? Ruoka ja syöminen ovat siistejä juttuja, joten toivottavasti jututkin ovat tulevaisuudessa siistejä.

————————————————————————————————————

Jutun retorisina keinoina on käytetty Taloussanomien omia kirjoituksia. Mitään Aitoa journalismia -kirjaa ei tiettävästi ole, se on viittaus Aitoa ruokaa -kirjaan.

Kiitos sosiaalisen median parviälystä ja -sparrauksesta Kemikaalikimaran Anja Nystenille!

Media maistuu – vaan minkälainen mediakokki olet?

In Internet ja ravitsemus, Sosiaalinen media on 14.03.2011 at 19.29

Sosiaalisen median myötä mediankäytölle on tapahtumassa kuin syömiselle. Siitä on tulossa yhä monimutkaisempaa ja subjektiutta korostavampaa. Ethän anna elintarviketeollisuuden sinua syöttää, vaan kasvatat itusi parvekkeella ja haet keitinvetesi tundralta. Ethän anna mediateollisuuden sinua syöttää, vaan kasvatat itusi Facebookissa ja blogissa ja haet keitinvetesi Prezistä.

On se hurjaa. Ennen saattoi vain syödä nälkäänsä. Ennen lehdestä lukiessa Urho K Suuresta saattoi todeta omahyväisestä: “ei tällä kaverilla kyllä ole kaikki muumit laaksossa, mutta mitäpä minä täältä sohvan pohjalta asialle voin”.

On vaikea kuvitella, että ihmiset olisivat aiemmin pohtineet näin paljon suhdettaan mediaan. Pienillä arjen ruoka- ja mediavalinnoilla luodaan yhä yksilöllisemmällä ja hienojakoisemmalla tavalla identiteettiä. On ymmärrettävä sisältöjen sisäistä logiikkaa ja monimutkaisia vuorovaikutuksia.

Jos ei ole kiinnostunut ruoan- ja medianlaitosta ja tykkäämisten jakamisesta, on jollain tapaa outo. On oltava tarkkana missä ruoka- ja mediaympäristössä näyttäytyy ja keiden kanssa. Tätä keskustelua käydään niin kahvipöydissä kuin sosiaalisen median “kahvipöydissä”.

Vielä yksi: Samalla tavoin kuin ruokakaupan valikoima on räjähtänyt käsiin, on käynyt myös mediaympäristölle. Erikoisliikkeistä on kasvanut yhä erikoisempia liikkeitä. Näin on käynyt niin elintarvikeliikkeille kuin syömiseen keskittyville sosiaalisen median kansanliikkeillekin. Toiset jauhavat terveydestä, toiset ekologisuudesta ja eettisyydestä.

Analogiaa voisi jatkaa kai loputtomiin.

Pelkän median ahmimisen sijaan mediaa on virkistävä oppia myös laittamaan ja jakamaan – vaikka sitten näin vertauskuvien avulla.

Janne Huovila

Dieettilimuja ja uutishuttua

In Internet ja ravitsemus, Ravitsemus ja yhteiskunta, Viestintä on 11.02.2011 at 13.04

On tullut taas aika ottaa ravitsemusuutisointi suurennuslasin alle. Ravitsemustieteen popularisointiin pitäisi kehittää sertifikaatti, jonka saisi toimijat, jotka ovat opiskelleet ravitsemustutkimuksen metodologiaa.

Tässä on yksi varoittava esimerkki, joka levisi ensin jenkkimediassa ja tänään odotetusti Suomessa. Professori Marion Nestle ehti uutisointia kommentoimaan.

Suomessa aiheesta on uutisoinnut Uusi Suomi. Otsikko:

“Kevytjuomasi vaarantavat terveyden”

Kommentti: Toimittajat tietävät, mistä narusta vetävät. Luonnollisuustrendi on niin voimakas, että mikä tahansa tutkimus, joka tukee lukijoiden ja kuluttajien käsityksiä, kelpaa.

Ensimmänen kappale:

“Tuore amerikkalaistutkimus paljastaa, että kevytjuomat uhkaavat säännöllisen käyttäjän terveyttä. Diettijuomien päivittäinen juominen lisää tutkimuksen mukaan sydänkohtauksen riskiä jopa 48 prosentilla.”

Kommentti: Nämä lauseet kyllä paljastavat paljon – nimittäin uutisen tasosta. Ihmisten pelottelu 48 prosentin riskitasoilla on moraalitonta. Kyseessä oli havainnoiva kohorttitutkimus, jolla ei voida selvittää syy-yhteyttä. 48 prosenttia kertoo tilastollisesti yhteydestä. On lähes mahdotonta popularisoida, mitä tämä 48 prosenttia kaikessa monimutkaisuudessaan tarkoittaa. Pliis, jättäkää nämä luvut rauhaan.

Toinen kappale:

“Kaiken kaikkiaan kevytjuomat lisäsivät verisuonistolle haitallisia vaikutuksia 61 prosentilla. Vertailukohtana ovat ihmiset, jotka eivät juoneet kevytjuomia koskaan”

Kommentti: Pelottelu ja uhkakuvien luominen ihmisen sisälle muuttavista tuholaisista toimii aina. Siihen vielä kyytipojaksi suuria suuria lukuja – jotka siis pitäisi jättää rauhaan. Tämän kappaleen toinen lause on uutisen fiksuin lause: Asia, joka tutkimuksesta voidaan sanoa on, että kevytjuomien käyttäjillä oli suurempi riski sairastua kuin heillä, jotka eivät käyttäneet kevytjuomia. Tämän yhden tutkimuksen perusteella on mahdoton sanoa, johtuiko se kuinka paljon tai ollenkaan kevytjuomista vai ainoastaan kevytjuomien käyttäjien muista elämäntavoista ja ominaisuuksista.

Kolmas kappale:

“Tutkimuksessa vertailtiin yli 2 600 ihmisen terveyshistoriaa ja potilastietoja. Tutkimukseen osallistujat olivat Manhattanilla asuvia amerikkalaisia.”

Kommentti: Jep, ihan oikeasta tutkimuksesta oli kyse. Ihan oikeita ihmisiä tutkittiin ja ihan oikeita potilastietoja. Tämä saa uutisen kuulostamaan kutakuinkin uskottavalta.

Neljäs kappale:

“Tutkimusryhmän vetäjä kommentoi AFP:lle, että jos tulevat tutkimukset vahvistavat löydökset, diettijuomia ei voi pitää hyvänä korvikkeena sokeripitoisille juomille”

Kommentti: Näinhän se on useimmiten asianlaita. Kun on muutama kappale asiattomasti revitelty, voi loppuun pistää joukon tutkimuslatteuksia ja realiteetteja.

Toinen samanlainen uutisointi viime päiviltä on, että runsaasti trans-rasvoja syövillä oli 50 prosenttia suurempi todennäköisyys sairastua depressioon kuin vähän trans-rasvoja syövillä. Unohda samantien tämä luku. Sillä ei ole mitään informaatioarvoa. Uutinen on psykologian tutkijoiden pikkujouluvitsi.

Mitä siis opimme? Uutisointi ravitsemustieteestä on useimmiten huttua. Erityisen tarkkana kannattaa olla kun puhutaan ruoka-aineista ja ravintoaineista, jotka eivät ole kovassa huudossa. Niistä tehtyjä tutkimuksia uutisoidaan populistisesti.

Tämän jutun päämääränä ei ollut puhua dieettilimujen tai trans-rasvahappojen puolesta. Ne eivät ole ravintosisällöltään terveellisiä. Mutta ei ole syytä totaalisiin kieltäymyksiinkään. Ja kuten alussa, myös lopussa: ravitsemustieteestä popularisointiin pitäisi kehittää sertifikaatti.

Janne Huovila

Image: m_bartosch / FreeDigitalPhotos.net

Hieraise silmiä ja lue näitä ravitsemusuutisia netissä!

In Ravitsemus ja yhteiskunta, Sosiaalinen media, Viestintä on 27.01.2011 at 20.11

Suomessa laadukasta ravitsemusjournalismia internetissä tuottaa kaksi uutistoimijaa: YLE ja Taloussanomat. Kyse on pitkälti resurssoinnista. Taloussanomat on puhtaasti nettilehti, eikä internetiin puklata vain jämiä. YLE panostaa nettiin ja monikanavaiseen viestintään.

Todennäköisesti Facebookissa eniten jaettu ravitsemus- ja terveysuutinen on Aitoa ruokaa -kirjaa käsittelevä Taloussanomien juttu lokakuulta “Kohukirja paljastaa: Näin ruokateollisuus vedättää“. Piti oikein hieraista silmiä: vielä syksyllä sitä oli jaettu noin 10 000 kertaa, mutta nyt jo lähes 25 000 kertaa. Hurja määrä, mikäli lukuja on uskominen.

Jos jokaista jakavaa ihmistä tai tahoa kohden linkin näki Facebookissa 4 uutta ihmistä, tulee tästä 100 000 ihmistä. Jos linkin näki 40 uutta ihmistä, tulee tästä 1 000 000 ihmistä. Vaikea sanoa, mikä on todellinen luku, mutta merkittävää vertaisjakamista joka tapauksessa. Julkinen tila ja media koostuu vertaismaailmassa yksittäisistä ihmisistä, jotka voivat muodostaa vaikuttavan ketjun.

Itse olen jakanut Ravitsemusuutiset-Facebooksivulla viimeisen puolen vuoden aikana seuraavat Taloussanomien uutiset:

Toisen kerran hieraisin tänään silmiäni YLE:n uutisoinnista. YLE toimi niin kuin yleensä netissä ei toimita. Se uutisoi Ruotsissa jylläävästä elintarvikekohusta: “Ruotsi kohisee arsenikista lastenpuurossa“. Nämä ovat mitä parhaimpia uutisia jos sosiaalisessa mediassa haluaa herättää kunnolla pörinää. Ja se pörinän synnyttäminenhän on sosiaalisessa mediassa ja internet-uutisoinnin “se juttu”. Tässä ei ole mitään uutta. Mutta mitä YLE teki toisin?

YLE uutisoi samanaikaisesti  myös toisen uutisen “Evira aikoo selvittää lastenruokien pitoisuudet Suomessa”. YLE:llä on kuiva maine, mutta että tällainen ilonpilaaja. Eikö ne siellä YLE:ssä tiedä, että ei sosiaalisessa mediassa kaivata mitään viranomaislausuntoja. Sosiaalisessa mediassa pitää vastustaa viranomaisia, ja pahin virhe, mitä voidaan tehdä, on pyytää viranomaisia näihin bileisiin mukaan.

YLE:lle pisteet siitä, että se ui vastavirtaa paneutumalla asioihin ja haastattelemalla asiantuntijoita – myös internet-uutisoinnissa! Tällaisen toimintatavan pitäisi olla hyvän tavan mukainen ja itsestään selvä. Mutta internetin ihmemaassa tällaiset uutiset ovat todella uutisten arvoisia.

Vinkki netissä seilailuun: Tilaa YLE:n terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä RSS-syöte. (Opas rss-syötteiden tilaamiseen ja lukemiseen)

Janne Huovila

Image: Salvatore Vuono / FreeDigitalPhotos.net

Agendaa etsimässä

In Ravitsemuspolitiikka, Viestintä on 03.01.2011 at 22.06

Minua on sosiaalisessa mediassa toimivana ravitsemusasiantuntijana vaivannut viime aikoina tietty kyynisyys. Se, mikä tekee sosiaalisesta mediasta erityislaatuista ja hienoa, on myös raskasta. Kuten Christina Forsgård ja Juha Frey asiaa maailailevat, on sosiaalinen media palauttanut inhimillisyyttä ja humanismia yhteiskunnallisen vaikuttamiseen.

Valta on siirtymässä instituutioilta yhä enemmän yksilöille. Asiantuntijana tämä tarkoittaa itsenäisen ajattelun ja eettisen perustan jatkuvan tarkastelun lisääntymistä. Isojen yritysten markkinoinnin ja julkisen ja kolmannen sektorin asiantuntijaorganisaatioiden konsensusretoriikan rinnalle on tullut sosiaalisen median myötä valtavasti muuta kohinaa – johon mahtuu asiaakin.

Oikeastaan kyse ei ole siitä, kuka on väärässä ja kuka ei. Kyse on mediakentän pirstaloitumisen ohjaamasta monimuotoistumisesta. Tämän takia tässäkin blogissa on nostettu usein esiin Harvardin uusia näkökulmia ja sosiaalisen median monimuotoisuutta. Jos ei ravitsemussuosituksia uskalleta ajatella perustavanlaatuisesti uusilla tavoilla, niiden viestinnällinen arvo laskee entisestään. Hienoa, että Suomessa julkaistiin uudenlainen Itämeren ruokakolmio, joka on saanut sosiaalisessa mediassakin suhteellisen hyvän vastaanoton.

Asiantuntijuuden murrosta kuvaa se, että yksi henkilö voi tilata itselleen sellaisia sisältövirtoja, mihin 1980-luvulla eivät kyenneet kuin valtavat globaalit organisaatiot. Tiedonmäärän lisääntyessä kyky käsitellä tietoa ei ole tietenkään muuttunut samassa suhteessa. Ennen mediakenttää oli helpompi arvioida suht jäykkien totta/väärää-jakojen kautta. Nyt elämme tiedon luottamuksen murrosta. Mihin tietoon voi luottaa? Pelkän luotettavan tiedon tarjoaminen ei riitä, vaan on osattava herättää luottamusta ja mielenkiintoa. Ketkä ovat tässä parhaita?

Meitä on sosiaalisessa mediassa paljon asiantuntijastatuksen omaavia ihmisiä, jotka taistelemme saman ongelman kanssa. Sosiaalisen median syvien vesien tulkki Teemu Arina on todennut, että yritysten ydinprosessina pitäisi olla nykypäivänä oppiminen. Ei välttämättä osaaminen. Tähän on sosiaalisessa mediassa toimivana asiantuntijana helppo yhtyä.

Olen usein miettinyt ravitsemusbloggaajien välistä lojaliteettia. Se kantaa usein yli mielipiderajojen eri tavalla kuin perinteisessä netin ulkopuolisessa toiminnassa. Kun bloggaajana pistää itsensä jatkuvasta julkisen kritiikin kohteeksi, oppii arvostamaan toisia ihmisiä, jotka ovat valinneet julkisen osaamisen lisäksi/sijaan julkisen oppimisen.

Mitkä aiheet ovat uutisoinnin ja jakamisen arvoisia? Jos haluaisi saada paljon lukijoita hinnalla millä hyvänsä, niin vastaus on yksinkertainen: rasvat, hiilarit ja iso D. Toivottavasti blogikolleegat jatkavat näiden aiheiden saralla. Itse olen tältä osin käymistilassa. Toivottavasti vuonna 2011 nousee mielenkiintoisia näkökulmia, joissa vielä riittää ihmeteltävää!

Janna Huovila

Yiftach / FreeDigitalPhotos.net

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 46 muun seuraajan joukkoon