Kasvikunnan tuotteiden fytokemikaalit

Nutrition Reviews –julkaisusarjan laajassa katsauksessa käsitellään raikkaalla tavalla ruoan merkitystä metabolisessa oireyhtymässä. Pitkään yhtenä tärkeimpänä tekijänä kroonisten tautien ehkäisyssä pidettiin ruoan energiaravintoaineiden (proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit) suhdetta. Edelleen energian saannin on vastattava kulutusta. Sen sijaan yhä laajemmin hyväksytään, että niin runsaammin laadukkaita rasvoja kuin runsaammin laadukkaita hiilihydraatteja sisältävillä ruokavalioilla on omat hyötynsä.

Ravitsemusneuvonnassa keskeisessä asemassa ovat kasvikunnan tuotteet. Tutkimuksissa kasvikunnan tuotteilla on ollut suojaava vaikutus kroonisten tautien riskitekijöiltä, sairastavuudelta ja kuolleisuudelta. Molekyylitasolla tätä yhteyttä on osattu selittää huonosti. Kun laboratoriossa on laitettu joitain kasvikunnan tuotteiden sisältämiä yhdisteitä purkkiin ja tarjottu niitä ihmisille, ei ole saatu samanlaisia terveyshyötyjä. Selitys lienee kasvikunnan tuotteiden poikkeuksellisen runsaassa fytokemikaalien, terveyttä edistävien bioaktiivisten yhdisteiden, määrässä. Välimeren ruokavalion terveyttä edistäviä vaikutuksia on selitetty sillä, että ne sisältävät runsaasti kasviksia, hedelmiä ja oliiviöljyä  ja kohtuullisesti viiniä, mutta vähemmän eläinkunnan tuotteita.

Erilaisia fytokemikaaleja on ruoassa 5000-10 000. Esimerkiksi värikkäissä hedelmissä ja kasviksissa on karotenoideja. Hedelmissä, marjoissa, värikkäissä kasviksissa, kahvissa, teessä, punaviinissä, oliiviöljyssä, yrttimausteissa ja tummassa kaakaossa/suklaassa on polyfenolisiin yhdisteisiin lukeutuvia flavonoideja. Täysjyväviljassa ja pellavansiemenissä on lignaaneja.

Katsausartikkelissa fytokemikaalit yhdistettiin metabolisen oireyhtymän ehkäisyyn niiden mahdollisen insuliiniherkkyyttä parantavan vaikutuksen takia. Tulevina vuosina saadaan varmasti runsaasti lisätietoa fytokemikaalien molekyylitason mekanismeista elimistössä. Joka tapauksessa runsaasti fytokemikaaleja sisältävillä kasvikunnan tuotteilla on runsaasti terveyttä edistäviä vaikutuksia, vaikka kaikkia mekanismeja ei vielä osatakkaan täysin selittää.

Minich D, Bland J. Dietary management of the metabolic syndrome beyond macronutritients. Nutrition Reviews 2008;66:429-45

JH

Antioksidantteja ruoasta

Elimistössä syntyy paljon oksidatiivista stressiä, jolla on pääosin kielteisiä vaikutuksia elimistön toiminnalle. Oksidatiivista stressiä vastaan elimistössä on puolustusmekanismeja. Vaikutuksensa on myös ruoan oksidatiivista stressiä vähentävillä yhdisteillä, antioksidanteilla. Kaksi tuoretta tutkimusta arvioivat ravintoainelisistä ja ruoasta saatavien antioksidanttien vaikutusta tyypin 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän ilmaantuvuuteen.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa yhdeksän vuoden antioksidanttilisän (C-vitamiini, E-vitamiin ja beetakaroteeni) käyttö ei vähentänyt riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen naisilla, joilla oli sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

Toisessa tutkimuksessa seitsemän ja puoli vuotta kestänyt antioksidanttilisän (C-vitamiini, E-vitamiini ja beetakaroteeni, sinkki ja seleeni) käyttö ei vähentänyt riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymän. Sen sijaan riski oli pienempi henkilöillä, joilla seurantajakson alussa oli korkeat veren C-vitamiini- ja beetakaroteenipitoisuudet.

Tutkimustulosten perusteella suositellaan antioksidanttipitoisia ruokia. Mutta antioksidanttilisillä ei näyttäisi olevan tyypin 2 diabetekselta ja metaboliselta oireyhtymältä suojaavaa vaikutusta.

Effects of vitamins C and E and β-carotene on the risk of type 2 diabetes in women at high risk of cardiovascular disease: a randomized controlled trial. American Journal of Clinical Nutrition 2009 June 2

Effects of long-term antioxidant supplementation and association of serum antioxidant concentrations with risk of metabolic syndrome in adults. American Journal of Clinical Nutrition 2009 June 2

JH