Internet ja kroonista tautia sairastavat

eHealth-tutkija Susannah Fox piti 12.11.2009 Preventing Stroke and Heart Disease: Connecting Traditional and Emerging Approaches to Change Behavior -päivillä alustuksen aiheesta “Health 2.0: How Health Consumers Gather, Create, and Share Information Online”. Esitys perustui aikaisempaan kyselytutkimukseen. Fox tiivisti tutkimuksen sanoman: kroonista tautia sairastavat menevät harvemmin internetiin, mutta kerran internetiin löydettyään he ovat muita innokkaampia internetin terveystiedon ja -palvelujen hyödyntäjiä.

Yhdysvalloissa kroonista tautia sairastavilla 51 %:lla oli pääsy internetiin, kun aikuisilla keskimäärin 80 %:lla oli pääsy internetiin. Vuosien 2002-2006 välillä kroonista tautia sairastavien internetin käyttäjien määrä oli kasvanut 35-prosentista 51-prosenttiin. 86 % kroonista tautia sairastavista ja 79 % muista internetin käyttäjistä oli etsinyt internetistä terveystietoa. Kroonista tautia sairastavilla oli harvemmin laajakaistayhteys. Muista internetin käyttäjistä 47 % osallistui sosiaaliseen mediaan, kroonista tautia sairastavista 1/4. Kolmannes kaikista ja kroonista tauteja sairastavista internetin käyttäjistä luki blogeja.

Kroonista tautia sairastavat olivat muita enemmän sitä mieltä, että internet-tieto vaikutti heidän hoitopäätöksiin, vuorovaikutukseen lääkärin kanssa, kykyyn selviytyä sairauden kanssa ja kykyyn hallita syömistä ja liikuntaa. Kroonista tautia sairastavat aloittivat muita harvemmin terveystiedon etsinnän hakukoneella (56 % vs 67 %) ja menivät useammin suoraan asiantuntijoiden tuottamille sivustoille. Kroonista tautia sairastavat hakivat muita useammin tietoa omaan terveyteen liittyen (53 % vs 33 %).

71 % kroonista tautia sairastavista oli vakuuttuneita, että he voivat tehdä tarkoituksenmukaisia päätöksiä edellisen internetissä tapahtuneen terveystiedon etsinnän perusteella. 19 % oli hämmentynyt terveystiedosta, jota he olivat internetistä löytäneet. Edellisen terveystiedon etsinnän vaikutus oli kaikkein syvin henkilöillä joiden sairauden diagnoosista tai koetusta terveydellisestä kriisistä oli kulunut enintään vuosi.

Fox S. Preventing Stroke and Heart Disease: New and Emerging Opportunities and Innovations. pewinternet.org 12.11.2009. http://www.pewinternet.org/Presentations/2009/48-Preventing-Stroke-and-Heart-Disease.aspx [viitattu 18.11.2009]

Fox S. E-patients With a Disability or Chronic Disease. pewinternet.org 8.10.2009. http://www.pewinternet.org/Reports/2007/Epatients-With-a-Disability-or-Chronic-Disease.aspx [viitattu 18.11.2009]

JH

Image: Danilo Rizzuti / FreeDigitalPhotos.net

Sokeripitoisten juomien vaikutus verensokeritasoon

HUOM! Tutkimus on saanut paljon painavaa kritiikkiä: teollisuuden lobbaamisesta ja tarkoitushakuisuudesta. Tutkimus on toteutettu huonosti ja evidenssin taso on heikko. Tutkimus antaa viitteitä sokerin lyhytkestoisesta vaikutuksesta verensokeritasoon, mutta ei vastaa kysymykseen sokerin pitkäkestoisista vaikutuksista diabeteksen kehittymisessä. Katso tarkemmin uutisen lopussa olevasta Comment -valikosta.

Tyypin 2 diabetes on sairaus, jossa henkilöllä on suurentunut verensokeritaso joko paastossa tai aterian jälkeen. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin sokeripitoisten juomien vaikutusta verensokeriin kolmessa ryhmässä: ylipainoisilla miehillä joilla on tyypin 2 diabetes, ylipainoisilla miehillä joilla ei ole tyypin 2 diabetes ja normaalipainoisilla miehillä joilla ei ole tyypin 2 diabetesta. Kontrolloidun ruokavalion lisäksi tutkimukseen osallistuneille annettiin päivän aikana kaksi annosta vettä joko sokerin kanssa (37,5 g x 2) tai kontrollina ilman sokeria. Ruokavalion vaikutusta verensokeriin mitattiin läpi vuorokauden.

Vuorokauden verensokeritasossa ei ollut eroa sokeripitoista juomaa ja pelkkää vettä saaneiden välillä yhdelläkään kolmessa tutkitussa ryhmässä. Verensokeritaso ei suurentunut tai pienentynyt vuorokauden aikana sokerin kohtuukäytöllä terveellistä ruokavaliota noudattaneilla.

Tutkimuksen heikkoutena on pieni otoskoko ja lyhyt seurantajakso. Tutkimustulos ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että pitkään jatkuva säännöllinen sokeripitoisten juomien käyttö saattaa olla terveysriski. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että suurentunut verensokeritaso on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.

Manders ym. Prevalence of daily hyperglycemia in obese type 2 diabetic men compared with that in lean and obese normoglycemic men: effect of consumption of a sucrose-containing beverage. American Journal of Clinical Nutrition July 2009

JH

Vähemmän rasvaa vai vähemmän hiilihydraatteja? Keskustelu jatkuu…

Journal of American Dietitic Association julkaisi teemanumeron hiilihydraattien terveysvaikutuksista. Mukana oli tutkimus, jonka mukaan suuri hiilihydraattien saanti (47-64 E%) suojasi ylipainolta terveillä aikuisilla. Tätä pienempi hiilihydraattien saanti oli yhteydessä ylipainoon. Tutkimustulos tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia, joita on paljon kritisoitu.

Toisaalta lehdessä julkaistiin myös tutkimus, jonka mukaan Yhdysvalloissa diabeetikoilla, diabeteksen valtavasti yleistyessä 1988-2004, juuri hiilihydraattien saanti on lisääntynyt. Voidaan esittää kysymys, onko tämä suurentunut hiilihydraattien saanti yksi merkittävä diabeteksen ilmaantuvuutta selittävä tekijä vai onko kyse muista elämäntapamuutoksista näinä vuosina?

Lehdessä nostettiin esiin laajasti asiantuntijapiireissä jaettu käsitys, että energiaravintoaineiden määrien sijaan pitäisi keskittyä niiden laatuun. Kun Yhdysvalloissa, Suomessa ja muualla maailmassa tehdään seuraavia ravitsemussuosituksia, on valtava paine painottaa hiilihydraattien laatua, nykyisen määräkeskeisyyden sijaan. Terveellisen ruokavalion voi perustaa hyvinkin erilaisille energiaravintoaineiden suhteille, kunhan energiravintoaineiden laatu on kohdallaan. Hyvän ruokavalion noudattaminen ei vaadi energiaravintoaineiden prosentuaalisten osuuksien hahmottamista vaan tervettä maalaisjärkeä: suosi hyviä rasvoja ja hiilihydraatteja sisältäviä ruokia.

Journal of the Amerivan Dietetic Association. Carbohydrate Intake and Overweight and Obesity among Healthy Adults 2009;109:1165-72

Journal of the Amerivan Dietetic Association. Trends in Nutrient Intake among Adults with Diabetes in the United States: 1988-2004 2009;109:1173-8

Journal of the Amerivan Dietetic Association. Carbohydrate Intake and Obesity: An Association that Needs “Refining” 2009;109:1163-4

JH

Vähemmän rasvaa vai vähemmän hiilihydraatteja?

Viime vuosina on Suomessakin kiihtynyt julkinen keskustelu erilaisten hiilihydraattien ja rasvojen terveysvaikutuksista. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi aiheeseen liittyen uuden tutkimuksen, jossa verrattiin vähähiilihydraattista ruokavaliota vähärasvaiseen ruokavalioon yhden vuoden ajan. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa saatiin energiasta 4 % hiilihydraateista, 35 % proteiineista ja 61% rasvasta (josta 20 % oli tyydyttynyttä rasvaa). Vähärasvaisessa ruokavaliossa saatiin energiasta 46 % hiilihydraateista, 24 % proteiinista ja 30 % rasvasta (<8% tyydyttynyttä rasvaa). Tutkittavat olivat ylipainoisia ja heidän ruokavalio oli suunniteltu pudottamaan painoa.

Molemmissa ryhmissä painonpudotus oli vuoden jälkeen samaa luokkaa (noin 13 kg). Verenpaine, paastoglukoosi, insuliini, insuliiniresistenssi ja C-reaktiivinen proteiini laskivat riippumatta ruokavalion koostumuksesta. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneilla terveydelle haitalliset triglyseridit laskivat enemmän ja terveydelle hyödyllinen HDL-kolesteroli nousi enemmän kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattaneilla. Vähärasvaista ruokavaliota noudatteneilla sen sijaan terveydelle haitallinen LDL-kolesteroli nousi vähemmän. Toisin sanoen vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla oli paremmat triglyseridi- ja HDL-kolesteroliarvot ja vähärasvaista ruokavaliota noudattavilla oli paremmat LDL-kolesteroliarvot.

Tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, että hiilihydraatti- tai rasvapitoinen ruokavalio olisi toistaan parempaa. Hiilihydraattien ja rasvan määrän sijaan kannattaa erityisesti huomioida niiden laatu. Keväällä julkaistun poolatun meta-analyysin perusteella rasvoista monityydyttymättömillä rasvahapoilla on suotuisin vaikutus sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Rasvan lähteinä kannattaa suosia kalaa, pähkinöitä ja kasviöljyjä. Hiilihydraattien lähteistä on syytä suosia kokojyväviljaa, hedelmiä ja kasviksia.

Long-term effects of a very-low-carbohydrate weight loss diet compared with an isocaloric low-fat diet after 12 mo. American Journal of Clinical Nutrition July 2009

Major types of dietary fat and risk of coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. American Journal of Clinical Nutirition May 2009

JH

Runsas kuidunsaanti edistää terveyttä

Ravinnon kuidulla on tutkimuksissa havaittu monenlaisia terveysvaikutuksia. Tuoreessa seurantatutkimuksessa selvitettiin kuidun saannin vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin henkilöillä joilla on suuri sairastumisriski. Kolmen kuukauden seurantajakson alussa tutkittavia ohjeistettiin muuttamaan ruokavaliota enemmän kuitua sisältäväksi. Seurantajakson lopussa sydän- ja verisuonitautien riskiä mittaavissa tekijöissä oli tapahtunut muutoksia.

Eniten kuitua saaneilla paino, vyötärönympärys ja verenpaine laskivat. Myös paastoglukoosin, kokonaiskolesterolin ja tulehdusta mittaavan C-reaktiivisen proteiinin pitoisuudet laskivat sekä hyvän HDL-kolesterolin pitoisuus nousi kuitua eniten saanneilla. Lisääntynyt kuidunsaanti oli siis yhteydessä terveyttä edistäviin muutoksiin.

Tutkimustulosta voi selittää osittain se, että runsaasti kuitua sisältävät ruoka-aineet sisältävät myös runsaasti muita terveellisiä ravintoaineita. On siis monta syytä syödä kuitua sisältäviä ruoka-aineita. Kuitua saa kasvikunnan tuotteista. Kasvikset, hedelmät, kokojyvävilja ja pänkinät ovat parhaita kuidun lähteitä.

Effects of dietary fibre intake on risk factors for cardiovascular disease in subjects at high risk. Journal of Epidemiology and Community Health 2009;63:582-8

JH

Antioksidantteja ruoasta

Elimistössä syntyy paljon oksidatiivista stressiä, jolla on pääosin kielteisiä vaikutuksia elimistön toiminnalle. Oksidatiivista stressiä vastaan elimistössä on puolustusmekanismeja. Vaikutuksensa on myös ruoan oksidatiivista stressiä vähentävillä yhdisteillä, antioksidanteilla. Kaksi tuoretta tutkimusta arvioivat ravintoainelisistä ja ruoasta saatavien antioksidanttien vaikutusta tyypin 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän ilmaantuvuuteen.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa yhdeksän vuoden antioksidanttilisän (C-vitamiini, E-vitamiin ja beetakaroteeni) käyttö ei vähentänyt riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen naisilla, joilla oli sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

Toisessa tutkimuksessa seitsemän ja puoli vuotta kestänyt antioksidanttilisän (C-vitamiini, E-vitamiini ja beetakaroteeni, sinkki ja seleeni) käyttö ei vähentänyt riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymän. Sen sijaan riski oli pienempi henkilöillä, joilla seurantajakson alussa oli korkeat veren C-vitamiini- ja beetakaroteenipitoisuudet.

Tutkimustulosten perusteella suositellaan antioksidanttipitoisia ruokia. Mutta antioksidanttilisillä ei näyttäisi olevan tyypin 2 diabetekselta ja metaboliselta oireyhtymältä suojaavaa vaikutusta.

Effects of vitamins C and E and β-carotene on the risk of type 2 diabetes in women at high risk of cardiovascular disease: a randomized controlled trial. American Journal of Clinical Nutrition 2009 June 2

Effects of long-term antioxidant supplementation and association of serum antioxidant concentrations with risk of metabolic syndrome in adults. American Journal of Clinical Nutrition 2009 June 2

JH

Välimeren ruokavalio

On ollut pidempään tiedossa, että välimeren ruokavalio suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Arbon Clinical Nutrition -lehti kertoo katsauksessaan uusista tutkimustuloksista, joissa välimeren ruokavaliolla on ollut myös tyypin 2 diabetekselta suojaavia vaikutuksia. Välimeren ruokavalioon kuuluu, niin kutsuttuun länsimaiseen ruokavalioon verrattuna, runsaasti kasviksia, hedelmiä, kalaa, pähkinöitä ja oliiviöljyä. Ruokavalioon sisältyy myös kohtuullisesti alkoholia.

Mutta miksi välimeren ruokavalio toimisi myös diabeteksen ehkäisyssä? Yksi selitys saattaa olla, että energiapitoisempien ruoka-aineiden korvaaminen kasviksilla ja hedelmillä keventää ruokavaliota. Toinen selitys voi olla, että kalan, pähkinöiden ja oliiviöljyn rasvahapot vähentävät tyypin 2 diabetekseen liittyviä tulehduksia.

Välimeren ruokavaliota on helppo suositella terveyttä edistävänä ruokavaliona. Ruoka-aineista kasvisten, hedelmien, kalan ja oliiviöljyn käytöllä sekä ravintoaineista kuidun, omega-3-rasvahappojen ja kertatyydyttymättömien rasvahappojen saannilla on sydän- ja verisuonitauteja, syöpiä ja tyypin 2 diabetesta ehkäiseviä vaikutuksia.

Arbor Clinical Nutrition. Mediterranean diet and diabetes. Arbor Clinical Nutrition Updates 2009;307:1-4

WHO. Diet, Nutrition and Prevention of Chronic Diseases. WHO: Geneve;2003

JH