On tullut taas aika ottaa ravitsemusuutisointi suurennuslasin alle. Ravitsemustieteen popularisointiin pitäisi kehittää sertifikaatti, jonka saisi toimijat, jotka ovat opiskelleet ravitsemustutkimuksen metodologiaa.
Tässä on yksi varoittava esimerkki, joka levisi ensin jenkkimediassa ja tänään odotetusti Suomessa. Professori Marion Nestle ehti uutisointia kommentoimaan.
Suomessa aiheesta on uutisoinnut Uusi Suomi. Otsikko:
“Kevytjuomasi vaarantavat terveyden”
Kommentti: Toimittajat tietävät, mistä narusta vetävät. Luonnollisuustrendi on niin voimakas, että mikä tahansa tutkimus, joka tukee lukijoiden ja kuluttajien käsityksiä, kelpaa.
Ensimmänen kappale:
“Tuore amerikkalaistutkimus paljastaa, että kevytjuomat uhkaavat säännöllisen käyttäjän terveyttä. Diettijuomien päivittäinen juominen lisää tutkimuksen mukaan sydänkohtauksen riskiä jopa 48 prosentilla.”
Kommentti: Nämä lauseet kyllä paljastavat paljon – nimittäin uutisen tasosta. Ihmisten pelottelu 48 prosentin riskitasoilla on moraalitonta. Kyseessä oli havainnoiva kohorttitutkimus, jolla ei voida selvittää syy-yhteyttä. 48 prosenttia kertoo tilastollisesti yhteydestä. On lähes mahdotonta popularisoida, mitä tämä 48 prosenttia kaikessa monimutkaisuudessaan tarkoittaa. Pliis, jättäkää nämä luvut rauhaan.
Toinen kappale:
“Kaiken kaikkiaan kevytjuomat lisäsivät verisuonistolle haitallisia vaikutuksia 61 prosentilla. Vertailukohtana ovat ihmiset, jotka eivät juoneet kevytjuomia koskaan”
Kommentti: Pelottelu ja uhkakuvien luominen ihmisen sisälle muuttavista tuholaisista toimii aina. Siihen vielä kyytipojaksi suuria suuria lukuja – jotka siis pitäisi jättää rauhaan. Tämän kappaleen toinen lause on uutisen fiksuin lause: Asia, joka tutkimuksesta voidaan sanoa on, että kevytjuomien käyttäjillä oli suurempi riski sairastua kuin heillä, jotka eivät käyttäneet kevytjuomia. Tämän yhden tutkimuksen perusteella on mahdoton sanoa, johtuiko se kuinka paljon tai ollenkaan kevytjuomista vai ainoastaan kevytjuomien käyttäjien muista elämäntavoista ja ominaisuuksista.
Kolmas kappale:
“Tutkimuksessa vertailtiin yli 2 600 ihmisen terveyshistoriaa ja potilastietoja. Tutkimukseen osallistujat olivat Manhattanilla asuvia amerikkalaisia.”
Kommentti: Jep, ihan oikeasta tutkimuksesta oli kyse. Ihan oikeita ihmisiä tutkittiin ja ihan oikeita potilastietoja. Tämä saa uutisen kuulostamaan kutakuinkin uskottavalta.
Neljäs kappale:
“Tutkimusryhmän vetäjä kommentoi AFP:lle, että jos tulevat tutkimukset vahvistavat löydökset, diettijuomia ei voi pitää hyvänä korvikkeena sokeripitoisille juomille”
Kommentti: Näinhän se on useimmiten asianlaita. Kun on muutama kappale asiattomasti revitelty, voi loppuun pistää joukon tutkimuslatteuksia ja realiteetteja.
Toinen samanlainen uutisointi viime päiviltä on, että runsaasti trans-rasvoja syövillä oli 50 prosenttia suurempi todennäköisyys sairastua depressioon kuin vähän trans-rasvoja syövillä. Unohda samantien tämä luku. Sillä ei ole mitään informaatioarvoa. Uutinen on psykologian tutkijoiden pikkujouluvitsi.
Mitä siis opimme? Uutisointi ravitsemustieteestä on useimmiten huttua. Erityisen tarkkana kannattaa olla kun puhutaan ruoka-aineista ja ravintoaineista, jotka eivät ole kovassa huudossa. Niistä tehtyjä tutkimuksia uutisoidaan populistisesti.
Tämän jutun päämääränä ei ollut puhua dieettilimujen tai trans-rasvahappojen puolesta. Ne eivät ole ravintosisällöltään terveellisiä. Mutta ei ole syytä totaalisiin kieltäymyksiinkään. Ja kuten alussa, myös lopussa: ravitsemustieteestä popularisointiin pitäisi kehittää sertifikaatti.
Janne Huovila
Tuttua huttua juu. Hieman aiheesta ohi, mutta kuitenkin siihen liittyen. Epidemiologisisten tutkimusten tulokset esitetään yleensä suhteellisina suureina, joilla saadaan kyllä hienoja lukuja, mutta hävitetään suuri määrä informaatiota. Jos esim. kevyt-limuja kitanneiden joukossa sydäntaudin ilmaantuvuus olisi 2 per 100 000 ja ei-kitanneiden keskuudessa 1 per 100 000, niin silloin riski olisi tuplasti korkeampi. Käytännössä vaikutus on kuitenkin pieni, koska ilmaantuvuus on niin pieni. Hyvin harva siis sairastuu yleensäkään.
Yksi ongelma esim. light-limujen vaikutusten tutkimisessa on koko aiheen luotettava tutkiminen. Solukokeet, eläinkokeet ja epidemiologiset tutkimukset ovat puutteellisia eikä potentiaalisesti terveyttä vaarantavien pitkäkestoisten kokeiden tekemiselle tahdo saada lupia. Eikä sen puoleen rahoitustakaan. Joidenkin aiheiden luotettava selvittäminen on haasteellista.
Tutkijat eivät ole taidoiltaan välttämättä kovin kaksisia tuottamaan uutisoitavaa materiaalia, mutta ei kyllä toimittajatkaan. Tuon suhteen kehittämissarkaa on paljon.
Kiitos Jaakko että syvensit metodologista taustaa! Light-limut taitavat olla vähän riski nostaa tällaisen uutisen esimerkiksi, koska niistä ei voi kovin lopullista tietoa saada. Mutta jos puhutaan näin suurista syödänkohtausriskeistä, kun Uuden Suomen uutinen kertoo, niin pakkohan se on puuttua.
Itsellenikin on jäänyt opinnoista mieleen, etteivät kohortit oikein toimi silloin kun vaste on harvinainen.
Omalla panoksellani yritän kuroa tutkijoiden ja toimittajien välistä kuilua. Palautetta saa tutkijapuolelta antaa – myös silloin kuin joku menee pieleen!
Ihan asiaahan tämä bloggaus on. Mutta (amatöörinä) minun on pakko tunnustaa, että ei tämä aiheeltaan pahinta ole. Mun puolesta kevytlimut (ja limut muutenkin) voi demonisoida ihan vapaasti – ei niistä voi mitään hyvääkään seurata, ja niitä juodaan ilmeisen paljon. Ihan turha tuote, joka on kaukana luonnollisesta ravinnosta. Monia muita (kuten “rasva”) ruoka-aineita tai ruokia on demonisoitu paljon enemmän, tuhoisin seurauksin. Että tällainen poliittisesti epäkorrekti mielipide
.
Ja muistakaahan nyt sitten pestä pyykkinen vähintään 90C:ssa (sen tietyn valmistajan antibakteerisella pesuaineella), ettette sairastu ja tapa päälle vielä lapsiannekin… Katsokaas kun tämmöinen tutkimus on tehty, että suomalaisten (puhtaassa) pyykissä makaa hengenvaarallinen bakteeripommi!
Eikö tuo 61 % ennen monimuuttuja-analyysiä tai 48 % sen jälkeen ole kuitenkin aivan hiton iso riskilisä, samaa luokkaa tupakoinnin kanssa (muistaakseni Framinghamin tutkimuksessa tupakointi lisäsi riskiä 56 % ennen monimuuttuja-analyysia)? Eikä se normaaaliriskikään ole aivan pieni, sepelvaltimotauti on edelleen Suomessa työikäisten miesten
ykköstappaja.
Jannelle tulisi kyllä kova paikka sen sertin hankkimisessa, ei se kyllä nyt ihan näillä näytöillä lohkea.
Nyt puhutaan eri kaliiberin tutkimuksista kuin Framingham. Tätä kyseistä tutkimusta, josta kirjoitin, ei ole ilmeisesti edes hyväksytty tiedejulkaisuihin. Framinghamista on tehty 1200 tiedejulkaisua ja tutkimukseen osallistuneita tutkittiin tarkasti parin vuoden välein.
Esittelemäni yhden havainnoivan tutkimuksen näytöntaso ei vakuuta:
- Määritelmällisesti tällainen havainnoiva tutkimus ei osoitta syy-yhteyttä.
- Näin pienessä havainnoivassa tutkimuksessa on paljon virhelähteitä ja sekoittavia tekijöitä.
- Tutkimuksessa katsottiin 2500 ihmisen tiedot. Heistä 4,5 % kuului eniten dieettijuomia käyttäviin. Kun puhutaan näin pienistä määristä, on sattuman merkitys suuri.
- Tutkimuksen alussa käytetiin FFQ:ta ruonkäytöntutkimusmenetelmänä, joka ei ole luotettavin menetelmä
- Ilmeisesti tulos on syntynyt kalastelemalla. Eli on laitettu valtava määrä tilastollisia analyyseja ja poimittu sieltä näyttävin. Eli tutkimusta ei ole varsinaisesti suunniteltu siihen, miten sen tulokset on esitetty
Jos kaikki tämän tason tutkimukset uutisoitaisiin, niin huhhuh….
Jutussa mainitsin jo Marion Nestlen. Tässä muutaman muun tiedetoimijan kommentit:
ABC Newsin lääketieteeseen erikoistunut konkaritoimittaja tohtori Richard Besser kommentoi tutkimuksen olevan “yksi huonoimmista otsikoihin nousseista tutkimuksista mitä on nähty aikoihin”. http://www.tiede.fi/uutiset/4196/kevytlimututkimuksesta_nousi_iso_kohu
Harvardin ravitsemustieteen professori Walter Willett: “I think we have to interpret the findings about diet soda very carefully, in almost any first report, we shouldn’t really change our behavior, because it could easily have occurred by chance” http://www.clinicaladvisor.com/study-linking-diet-soda-stroke-flawed/article/196176/
Toivottavasti näiden aiheiden parissa jatketaan tutkimusta.
Perustatko kriitikin minua kohtaan siihen, että kritisoin näiden kahden yksittäisen havainnoivan tutkimuksen riskitasojen harhaan johtavaa popularisointia. Netissä elää aikamoinen kulttuuri, jonka mukaan tieteellinen näyttö voi rakentua yksittäisten tutkimustiivistelmien riskisuhteille. Tieteellisen näytön rakentuminen ei mene ihan näin. Joka tapauksessa mielelläni kuulisin, mitä tarkkaan ottaen kritisoit. Erityisesti kuuntelisin mielipidettäsi jos olet perehtynyt ravitsemustutkimuksen metodologiaan ja näytön tasoon. Valitettavan usein törmää siihen, että jos ei ole perehtynyt ravitsemustieteeseen niin hmiset – ja valitettavasti myös mediatoimijat – ottavat omaa ideologiaan sopivaa tutkimusta ymmärtämättä, onko tutkimus hyvä vai huono, ja mitä se todellisuudessa kertoo.