Tietyt totuudet eivät horju, vaikka niitä kuinka koettelisi: Runsaasti fytokemikaaleja ja vähän energiaa sisältävät kasvikunnan tuotteet ovat terveellisten ruokatottumusten kulmakivi. Tästä saatiin näyttöä Journal of Human Nutrition and Dietetics -julkaisusarjan esittelemässä poikkileikkaustutkimuksessa.
Fytokemikaalit ovat ruoasta saatavia bioaktiivisia yhdisteitä. Niitä on runsaasti kasviksissa, hedelmissä, marjossa, kokojyväviljassa, pähkinöissä, siemenissä, kasviöljyissä ja viineissä – siis kasvikunnan tuotteissa. Lisätietoa fytokemikaaleista on uutisessa “Kasvikunnan tuotteiden fytokemikaalit“.
Kyseisessä tutkimuksessa runsaasti fytokemikaaleja saaneet olivat hoikempia ja heillä mitattiin vähemmän oksidatiivista stressiä. Normaalipainoisten fytokemikaali-indeksi oli 23,5 ± 13,8 ja ylipainoisten 13,2 ± 11,2. Vähäenergisten ja fytokemikaalirikkaiden kasvisten sisällyttäminen ruokavalioon selittänee alhaisempaa painoa: kun lautasella on reilusti kasviksia, ei jää niin paljon tilaa runsaasti energiaa sisältäville ruoka-aineilla. Toisaalta useissa tutkimuksissa myös energiaa sisältävien fytokemikaalirikkaiden tuotteiden, kokojyväviljan ja pähkinöiden, käyttö on ollut yhteydessä alhaisempaan kehon painoon.
Monet fytokemikaalit toimivat antioksidantteina, jotka vähentävät elimistön oksidatiivista stressiä. Oksidatiivista stressiä pidetään osana useiden kroonisten tautien, kuten syöpien, sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen, kehittymistä.
Yleisesti hyväksytyn ravintoainetiheys- tai fytokemikaali-indeksin kehittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Siitä huolimatta idea ravintoainerikkaasta ruokavaliosta, joka koostuu ravintoainetiheistä ruoka-aineista, on hyvä terveellisen ruokavalion ohjenuora.
JH
Fytokemikaalit ovat useille hieman vieras käsite. Hyvä, että nostatte niitä esiin.
Uskoisin, että fytokemikaalit auttavat ymmärtämään kasvikunnan tuotteiden terveysvaikutuksia. Itse olen ainakin saanut paljon ahaa-elämyksiä lukiessani tieteellistä kirjallisuutta tai miettiessäni terveen ruokavalion merkitystä. Esimerkiksti hedelmien ja kasvisten merkitystä on neuvontatyössä usein turha selittää yhden yhdisteen kautta, kun kyse on monien bioaktiivisten komponenttien yhteisvaikutuksista.
JH