Journal of American Dietitic Association julkaisi teemanumeron hiilihydraattien terveysvaikutuksista. Mukana oli tutkimus, jonka mukaan suuri hiilihydraattien saanti (47-64 E%) suojasi ylipainolta terveillä aikuisilla. Tätä pienempi hiilihydraattien saanti oli yhteydessä ylipainoon. Tutkimustulos tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia, joita on paljon kritisoitu.
Toisaalta lehdessä julkaistiin myös tutkimus, jonka mukaan Yhdysvalloissa diabeetikoilla, diabeteksen valtavasti yleistyessä 1988-2004, juuri hiilihydraattien saanti on lisääntynyt. Voidaan esittää kysymys, onko tämä suurentunut hiilihydraattien saanti yksi merkittävä diabeteksen ilmaantuvuutta selittävä tekijä vai onko kyse muista elämäntapamuutoksista näinä vuosina?
Lehdessä nostettiin esiin laajasti asiantuntijapiireissä jaettu käsitys, että energiaravintoaineiden määrien sijaan pitäisi keskittyä niiden laatuun. Kun Yhdysvalloissa, Suomessa ja muualla maailmassa tehdään seuraavia ravitsemussuosituksia, on valtava paine painottaa hiilihydraattien laatua, nykyisen määräkeskeisyyden sijaan. Terveellisen ruokavalion voi perustaa hyvinkin erilaisille energiaravintoaineiden suhteille, kunhan energiravintoaineiden laatu on kohdallaan. Hyvän ruokavalion noudattaminen ei vaadi energiaravintoaineiden prosentuaalisten osuuksien hahmottamista vaan tervettä maalaisjärkeä: suosi hyviä rasvoja ja hiilihydraatteja sisältäviä ruokia.
JH
“Mukana oli tutkimus, jonka mukaan suuri hiilihydraattien saanti (47-64 E%) suojasi ylipainolta terveillä aikuisilla. Tätä pienempi hiilihydraattien saanti oli yhteydessä ylipainoon.”
Satunnaistetuissa kontrolloiduissa kokeissa (RCT), joista voidaan paremmin päätellä syy- ja seuraussuhdetta, saadaan yleensä päinvastaisia havaintoja. Painonkehitys on parempi vähemmillä hiilihydraateilla.
On totta, että suuressa osassa RCT-tutkimuksissa on saatu päinvastaisia havaintoja ja että RCT-tutkimukset antavat tietyltä osin painavampaa tutkimusnäyttöä. Mutta epidemiologisissa tutkimuksissa voidaan vastata sellaisiin kysymyksiin, mihin RCT-tutkimukset eivät vastaa: Mitkä ovat ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset? Ja miten ruokavalio vaikuttaa vapaasti elävässä (free-living) väestössä? Mielenkiintoinen ero tämän tutkimuksen ja RCT-tutkimuksen välillä on, että tässä tutkittavina oli terveitä ihmisiä, kun RCT-tutkimuksissa on usein tutkittu ihmisiä joilla on sairauksia; hiilihydraattien rajoittaminen voi olla toimiva ratkaisu painoa pudottaessa. Tarkoitukseni ei ollut väittää, että olisi jokin hiilihydraattiosuus, joka toimisi kaikilla. Mutta tämä tutkimus antaa ainakin viitteitä siitä, että myös paljon hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio voi olla terveyttä edistävä.
JH
Jäin pohtimaan asiaa ja mieleeni nousi seuraavanlainen hypoteesi: ehkä tarkoin kontrolloiduissa interventiotutkimuksissa vähähiilihydraattinen ruokavalio on hyvä painonpudotuksessa, mutta vapaasti elävässä väestössä, jossa syömistä ei niin tarkoin kontrolloida, vähähiilihydraattinen ja paljon rasvaa sisältävä ruokavalio voi olla helposti lihottava. Vaatiko vähähiilihydraattinen ruokavalio enemmän psyykkistä ja sosiaalista kontrollia?
JH
Epidemiologisissa tutkimuksissa ei oikeastaan mitata ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia vaan yksittäisten tekijöiden tilastollista yhteyttä. Emme tiedä, noudattivatko siteeraamasi tutkimuksen henkilöt tietoisesti jotakin tiettyä ruokavaliota vai sattuivatko he vain syömään eri tavalla. Ehkäpä tuloksen voisi selittää yksinkertaisesti niin, että painoaan tarkkailevien henkilöiden joukossa rasvan rajoittaminen oli suositumpaa kuin hiilihydraattien rajoittaminen. Vaikkein rasvan rajoittaminen olisikaan keskimääräiselle ihmiselle optimaalinen keino, niin tuossa tapauksessa se olisi joka tapauksessa tilastoja katsoen hyödyllistä. Toinen mieleen tuleva selitys on sellainen, että hiilarien osuudesta ja painonkehityksestä muodostuva käyrä on U:n muotoinen. Suuri osuus voi olla parempi kuin keskiverto-osuus, mutta kenties pieni osuus olisi vielä parempi. Jos joukossa ei ole riittävästi pienen osuuden ihmisiä, se ei näy tilastoissa. Jokaisella voi olla tutkimustulokselle oma selityksensä tai tulkintansa – luotettavaa syy-yhteyttä ei voida muodostaa.
Ihan totta, että eri yksilöille voi sopia erilainen ruokailumalli ja että RCT:n tuloksia voi yleistää vain tutkitun kaltaisiin ihmisiin.
RCT:llä voidaan tutkia myös vapaasti eläviä ihmisiä. On ihan tutkimusasetelmasta kiinni syötetäänkö ihmisiä kontrolloidusti vai annetaanko heille vain ohjeet ja lähetetään kotiin. Kummankin tyyppisiä tutkimuksia on tehty.
Sanoisin, että vhh-ruokavalio vaatii vähemmän psyykkistä kontrollia, koska nälänhallinta paranee, ja enemmän sosiaalista kontrollia, koska se ei noudata ruokakulttuuria ja valtion suosituksia.
Totta, että epidemiologiset tutkimukset (varsinkin poikkileikkaustutkimukset) jättävät valtavasti tilaa spekuloinnille, eivätkä tarjoa suoraa syy-yhteyttä. Mutta siitä huolimatta ne antavat tärkeää tietoa koko tutkimusevidenssiketjun kannalta.
Tuloksen voi tulkita myös niin, että koska rasva sisältää paljon energiaa, tulee rasvaisia ruokia syötyä helposti niin paljon, että tuloksena on positiivinen energiatasapaino. Tämä pätee erityisesti vapaasti elävässä väestössä, kun ei ole interventiotutkimusten luomaa kontrollia, on sitten kyse tutkijoiden tarjoamista ruoka-annoksista tai neuvonnasta. Tämähän on vähän konservatiivinen näkemys, mutta ei missään nimessä merkityksetön.
Mielenkiintoinen on tulkintasi, että tulos johtuu siitä, että ihmisiä “on johdettu harhaa”: Rasvaa rajoittavat ihmiset ovat hoikempia, koska he haluavat noudattaa suosituksia. He eivät ole siis sen takia hoikempia, että ne välttävät rasvaa, vaan sen takia, että he haluavat noudattaa suosituksia. Tämä tulkinta vaatii jo aika vahvaa “hyvä rasva, paha hiilihydraatit” -uskoa.
RCT-tutkimuksissa on saatu hyvää näyttöä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on toimiva laihduttaessa. Näyttö ei ole kuitenkaan ollut missään nimessä ylivertaista. Tämän takia vapaasti elävällä väestöllä tehdyt tutkimukset ovat tärkeitä. Sitä kautta voimme tietää, mikä toimii väestötasolla. Kansanterveyden näkökulmasta emme ole etsimässä lyhyen aikavälin dieettiä, vaan pitkän aikavälin ratkaisua koko väestölle: tämän takia emme voi nojata vain yksittäisten ihmisten kokemuksiin tai lyhyen aikavälin laihdutustutkimuksiin. Onko runsasrasvaisella ruokavaliolla haittoja ei-kontrolloiduissa olosuhteissa? Syödäänkö helposti yli energiantarpeen? Voiko vähähiilihydraattinen ruokavalio vähentää hengästyttävän liikunnan harrastamista ja täten olla epäsuotuisaa pitkällä aikavälillä terveyteen? Mites täysjyväviljan terveyshyödyt?
Tarkoitukseni ei ole väittää etteikö vähähiilihydraattinen ruokavalio toimisi monilla ihmisillä paremmin kuin vähärasvainen laihduttaessa. Mutta miten on väestötasolla? Miten on erityisryhmillä? Kun ynnää interventio- ja väestötutkimukset, on vaikeaa muodostaa käsitystä, että kaikki hiilihydraatit olisivat pahasti. Mm. täysjyvävilja näyttäisi kohorttitutkimuksissa suojaavan monilta kroonisilta taudeilta.
Mielenkiintoista on myös näkemyksesi rasvan kylläisyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Tästä kun on olemassa monenlaista käsitystä.
Mutta tämä kaikki on spekulointia. Nostin tämän tutkimuksen esille herättääkseni keskustelua. Koen vähähiilihydraattista ruokavaliota lobbaavassa ravitsemusblogikulttuurissa tärkeäksi nostaa esiin myös tutkimuksia, jotka ovat ristiriidassa yleisten käsitysten kanssa. Keskustelun herättämiseksi, nostan jossain toisessa ympäristössä esiin toisenlaisia tutkimuksia.
Koko ruokavalion näkökulmasta tämä rasva-hiilihydraatti-vastakkaisasettelu on keinotekoinen. Ehkä tulevaisuudessa asiasta voidaan keskustella ilman ylimieliset asiantuntijat-hiilihydraattihörhö-linjajakoa. Asiantuntijat suhtautuvat “huonoihin” hiilihydraatteihin kriittisemmin kun vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat antavat usein ymmärtää. Useat vähähiilihydraattisen ruokavalion hyödyistä perustuvat tieteelliseen näyttöön. Vähähiilihydraattista ruokavalion kannattajat eivät ole täysin puritaaneja hiilihydraattien välttelijöitä.
On myös mielenkiintoista, että mikä on ruokavalion energiaravintoaineiden suhteen merkitys laihduttaessa. Ehkä se pieni vähähiilihydraattisuuden hyöty, joka ollaan jossain tutkimuksissa saatu, muuttuu olemattomaksi kun otetaan huomioon laihduttamiseen ja painonhallintaan liittyvät psyykkiset ja psykososiaaliset tekijät. Psyykkisistä ja psykososiaalisista tekijöistä puhuminen ei vaan ole poliittisesti niin korrektia kun energiaravintoaineiden suhteista puhuminen. On helpompi syyttää asiantuntijoita väärästä energiaravintoaineiden suhteesta, kun myöntää, että painonhallinnnassa on kyse ennen kaikkea psyykkisistä ja psykososiaalisista tekijöistä, jotka ovat suht vaikeasti empiirisesti tavoitettavissa. Onhan se mukavampi sanoa ihmisille, että syy on hiilihydraateissa, kun että syy on psyykkeessä.
“Tuloksen voi tulkita myös niin, että koska rasva sisältää paljon energiaa, tulee rasvaisia ruokia syötyä helposti niin paljon, että tuloksena on positiivinen energiatasapaino.”
Siitä ei varmaankaan ollut kyse. Energiansaanti oli tilastomallissa mukana.
“Mielenkiintoinen on tulkintasi…”
Ymmärsit varmaankin eri tavalla kuin tarkoitin. Yritän muotoilla uudestaan. Väestöstä tietty osa on painonhallinnasta kiinnostuneita. On useita toimivia tapoja hallita painoaan. Jos suurin osa tekee sen rasvaa rajoittamalla, muodostuu tilastollinen yhteys pienemmälle hiilihydraattien saannille ja ylipainolle.
“Onko runsasrasvaisella ruokavaliolla haittoja ei-kontrolloiduissa olosuhteissa? Syödäänkö helposti yli energiantarpeen?”
Pikemminkin energiansaanti laskee spontaanisti ilman että sitä kontrolloitaisiin.
“Voiko vähähiilihydraattinen ruokavalio vähentää hengästyttävän liikunnan harrastamista ja täten olla epäsuotuisaa pitkällä aikavälillä terveyteen?”
Lyhyen aikavälin näyttö ei tätä tue.
“Mites täysjyväviljan terveyshyödyt?”
Terveyshyödyt näkyvät epidemiologisessa näytössä eli suhteessa keskivertoruokavalioon. Vertailu vähän tai ei ollenkaan viljaa sisältävään ruokavalioon on aivan eri juttu. Itse asiassa täysjyväleivässä on 21 % vähemmän hiilihydraatteja kuin ranskanleivässä.
“Mielenkiintoista on myös näkemyksesi rasvan kylläisyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Tästä kun on olemassa monenlaista käsitystä.”
No monenlaisia käsityksiä toki löytyy asiasta jos toisestakin.
Mutta löytyykö monenlaista dataa pidemmistä kuin yhden aterian tai yhden päivän kokeista? Tässä kaksi tutkimustulosta:
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/87/1/44
http://www.eurekalert.org/pub_releases/2009-06/tes-mrc061009.php
Psyykejutut ovat mielestäni ihan erillinen asia kuin ruokavalion koostumus. Toki molemmilla on oma merkityksensä.
“Siitä ei varmaankaan ollut kyse. Energiansaanti oli tilastomallissa mukana.”
Energiankulutuksen huomioiminen tekisi meistä tässä suhteessa viisaampia. Pelkästään energiansaannin huomioiminen puhuu sen puolesta, että suurempi rasvan saanti suhteessa energian saantiin on yhteydessä korkeampaan painoon. Olen siis edelleen samaa mieltä. Voidaanhan me kiistellä siitä, että mikä ruokavalio olisi paras suhteutettuna energiankulutukseen, mutta tämä tutkimusasetelma ei kerro siitä. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että vapaasti elävässä väestössä runsas rasvan saanti on yhteydessä korkeampaan painoon.
“Väestöstä tietty osa on painonhallinnasta kiinnostuneita. On useita toimivia tapoja hallita painoaan. Jos suurin osa tekee sen rasvaa rajoittamalla, muodostuu tilastollinen yhteys pienemmälle hiilihydraattien saannille ja ylipainolle.”
Ihan hyvä ajatus, joka ei välttämättä puhu hiilihydraattien puolesta eikä vastaa. Mielenkiintoista tutkimuksessa on se, että kyse on ainakin suomalaiseen väestön suhteutettuna todella suuresta hiilihydraattien saannista (yli 47 E%). Mistä se kertoo?
“Psyykejutut ovat mielestäni ihan erillinen asia kuin ruokavalion koostumus. Toki molemmilla on oma merkityksensä.”
Jos puhutaan painonhallinnasta ja laihdutuksesta, niin “psyykejutut” ovat tärkeä osa sitä. Ymmärrän, että monet ihmiset ovat saaneet avun vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja hakevat oikeutusta omalle elämätavalleen, mutta väestötasolla lihavuusongelmaa ei ratkaista uskolla hiilihydraattideterminismiin. Tulemme aina löytämään tilastollisia yhteyksiä eri ravintotekijöiden ja kehonpainon/-koostumuksen välille, mutta nämä tilastolliset yhteydet tulee nähdä osana laajempaa asiayhteyttä, johon kuuluu ihmisen käyttäytyminen sekä elinympäristö. Tietyllä tavalla minua jopa häiritsee syömisen fysiologistaminen – jota itsekin tässä juuri harrastan – koska jos syömistä ohjaa aina neuroottinen hoikkuuden tavoittelu, en usko että se on hyväksi. Elämme syömisen fysiologistaminen aikakautta – ja tämä tavoittaa kansan syvät rivit – ja silti ylipaino lisääntyy! Tutkimusten mukaan ylipainoa selittävät psyykkiset, psykososiaaliset, sosiokulttuuriset, poliittiset ja taloudelliset erot. Tiedän että kyse on niin monimutkaisesti ilmiöstä, etten sitä kovin hyvin hallitse, mutta se kaikki saa minut ajattelemaan, että väestötasolla kyse on paljon muustakin kuin energiaravintoaineiden vasteesta elimistössä. Sorrun latteuksiin nyt: pitää nähdä metsä puulta. Onko kyse siitä, mitä ruoka tekee meille vai siitä mitä me teemme ruoalle vai siitä miten nykyinen elämämäntapa ohjaa meitä syömään? Jos ajattelemme puhtaan tilastotieteellisesti ja empiirisesti, on vaikeaa saada kokonaiskuvaa. On vaikea verrata erilaisten tilastollisten yhteyksien suhdetta toisiinsa: esim. fysiologisia biomarkkereita tai psykologisia ja sosiologia indikaattoreita. Silti niiden olemassaoloa on turha kieltää.
Ehkä on helpompi nähdä ongelman ydin yhdessä ravinnon komponentissa, mutta se ei anna oikeutta ihmisen käyttäytymisen ja ympäröivän yhteiskunnan monimuotoisuudelle. Keskustelu hiilihydraattien rajoittamisen hyödyistä on tärkeää: siitä käydään avointa keskustelua merkittävissä tieteellisissä julkaisusarjoissa. Mutta pidän sen kyllä omassa lokerossa. En usko että useankaan kannattaa ottaa tätä aihetta syömisen ohjenuoraksi – “syön joko hiilihydraatteja tai rasvoja ja siinä sivussa proteiinia”. Toivon että ihmiset söisivät maukkaita ruokia, eikä tieteellisiä ravintoaineita. Juuri tämän takia monet koulutetut asiantuntijat eivät näe järkeä ryhtyä jyrkkään oikeaoppisuuteen energiaravintoaineiden suhteista.