Viime vuosina on Suomessakin kiihtynyt julkinen keskustelu erilaisten hiilihydraattien ja rasvojen terveysvaikutuksista. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi aiheeseen liittyen uuden tutkimuksen, jossa verrattiin vähähiilihydraattista ruokavaliota vähärasvaiseen ruokavalioon yhden vuoden ajan. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa saatiin energiasta 4 % hiilihydraateista, 35 % proteiineista ja 61% rasvasta (josta 20 % oli tyydyttynyttä rasvaa). Vähärasvaisessa ruokavaliossa saatiin energiasta 46 % hiilihydraateista, 24 % proteiinista ja 30 % rasvasta (<8% tyydyttynyttä rasvaa). Tutkittavat olivat ylipainoisia ja heidän ruokavalio oli suunniteltu pudottamaan painoa.
Molemmissa ryhmissä painonpudotus oli vuoden jälkeen samaa luokkaa (noin 13 kg). Verenpaine, paastoglukoosi, insuliini, insuliiniresistenssi ja C-reaktiivinen proteiini laskivat riippumatta ruokavalion koostumuksesta. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneilla terveydelle haitalliset triglyseridit laskivat enemmän ja terveydelle hyödyllinen HDL-kolesteroli nousi enemmän kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattaneilla. Vähärasvaista ruokavaliota noudatteneilla sen sijaan terveydelle haitallinen LDL-kolesteroli nousi vähemmän. Toisin sanoen vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla oli paremmat triglyseridi- ja HDL-kolesteroliarvot ja vähärasvaista ruokavaliota noudattavilla oli paremmat LDL-kolesteroliarvot.
Tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, että hiilihydraatti- tai rasvapitoinen ruokavalio olisi toistaan parempaa. Hiilihydraattien ja rasvan määrän sijaan kannattaa erityisesti huomioida niiden laatu. Keväällä julkaistun poolatun meta-analyysin perusteella rasvoista monityydyttymättömillä rasvahapoilla on suotuisin vaikutus sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Rasvan lähteinä kannattaa suosia kalaa, pähkinöitä ja kasviöljyjä. Hiilihydraattien lähteistä on syytä suosia kokojyväviljaa, hedelmiä ja kasviksia.
JH
Mitkä kolesteroliarvot ovat tärkeimpiä? Onko LDL yksiselitteisesti haitallinen?
Yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden mukaan (Rasnake ym. 2008) LDL-kolesteroli on tärkein sydän- ja verisuonitautien surrogaatti, verenpaineen ja kokonaiskolesterolin lisäksi. Surrogaatti tarkoittaa elimistön merkkiaineitta, joka on validi sairausriskin ennustaja. Heidän mukaan HDL-kolesterolin ja triglyseridien kohdalla ei ole riittävästi näyttöä, jotta niitä voitaisiin kutsua (vielä) sydän- ja verisuonitautien surrogaateiksi. Tämän perusteella LDL-kolesteroli on tärkein kolesteroliarvo. Toki myös muita kolesteroliarvoja käytetään yleisesti sairausriskin ennustajana niin kliinisessä työssä kuin tutkimuksessakin.
Viittaat varmaan LDL-partikkelien kokoon ja koon vaikutukseen sairausriskiin? LDL-partikkelien koko ja apoloproteiinien pitoisuus eivät ole ainakaan vielä yleisesti hyväksyttäjä surrogaatteja. Mutta jos aiheesta on hyviä tutkimusartikkeleita, joissa metodologista pohdintaa, niin mielelläni niistä lukisin.
Rasnake C, Trumbo P, Heinonen T. Surrogate endpoints and emerging surrogate endpoints for risk reduction of cardiovasculat disease. Nutrion Reviews 2008;66:766-81
JH
Itse katsoisin mieluummin todellista tutkimusdataa kuin jotakin poliittista päätöstä. Politiikan tiedämme olevan lobbaukselle altista, etenkin Yhdysvalloissa.
Datan mukaan jo HDL yksin on parempi riskin mittari kuin LDL, mutta paras mittari on kolesterolisuhde, joko HDL:n ja kokonaiskolesterolin suhde tai apolipoproteiinien suhde. Lisäksi triglyt on riippumaton riskitekijä.
Kovin yksisilmäistä olisi nollata tutkimustulos pelkästään LDL-mittauksen perusteella. Patentoituihin hoitoihin liittyvät muuttujat saavat tietty enemmän huomiota tiedotusvälineissä, koska niissä se raha liikkuu. Kolesterolisuhteisiin ei ole kehitetty lääkettä ja niitä voi hoitaa myös valtion suosituksen vastaisella ruokavaliolla.
Kolesterolisuhteista:
http://jama.ama-assn.org/cgi/content/full/298/7/776
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(01)07098-2/fulltext
LDL:n laadusta:
http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/260/13/1917
http://www.pnas.org/content/77/1/604.abstract
Kiitos hyvin perustellusta kommentista!
Kommenttisia mukaillein: itse katsoisin mieluummin laajaa tutkimusevidenssiketjua, kuin yksittäistä tutkimusdataa. Asiantuntijoiden tekemien suositusten pitäisi perustua juuri tähän koko evidenssiketjuun – siis parhaimmillaan. Esittelit yksittäisiä tutkimuksia, enkä nopean läpiluvun perusteella osaa arvioida kuinka vahvaa näyttöä ne ovat; pitäisi kahlata paljon laajemminkin aiheeseen liittyvää tutkimusta. Vaikka asiantuntemukseni ei kata tätä aluetta kovinkaan hyvin, niin joka tapauksessa esittelemäsi asiat ovat merkittäviä. Jos lähiaikoina aikaa riittää niin syvennyn asiaan tarkemmin. Joka tapauksessa yksittäiset tutkimukset pitäisi nähdä aina laajemmassa evidenssiketjussa, jota näissä artikkeleissakin on varmaan pohdittu, jos ne on hyvin tehty.
Ymmärrän hyvin, että suosituksiin liittyy valtavasti politiikkaa, varsinkin kun on kyse sellaisesta maailmaa liikkuvasta tekijästä kun ruoka, jonka ympärillä pyörii monenmoista intressiryhmää. Hoitosuositukset ovat eittämättä myös aina konservatiiviset, joka on kait useimmiten hyvä asia. Mutta ei myöskään tiede ja tiedeuutisointi ole politiikasta vapaata; esittelemme tutkimuksia aina tietyistä ideologioista ja intresseistä käsin.
Oma ammattitaitoni ei riitä arvioimaan, mihin järjestykseen eri lipidit tulisi asettaa arvioitaessa niiden merkitystä kroonisiin tauteihin. Toki otan muutkin arvot kun LDL-kolesterolin vakavasti. Suosittelen ruokavaliota ja elämäntapoja, joilla pyritään vaikuttamaan näihin kaikkiin arvoihin.
JH