Arkisto 2009
D-vitamiini, Suositukset
In Kliininen ravitsemus, Ravitsemuspolitiikka on 24.11.2009 at 19.44
Suomalainen arvostettu D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt rohkeni sanoa vihdoin ääneen sen, minkä D-vitamiinitutkimusta seuranneet ovat tienneet jo pitkään: D-vitamiinia kannattaa syödä yli nykyisten suositusten. Tämä kannattaa ottaa vakavasti kaikkien omasta ja läheisten terveydestään kiinnostuneiden. Koska ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hidasta, on syytä kuunnella tutkijaa: “Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille” (Yle 24.11.2009). Nykyinen suositus on aikuisilla 10 mikrogrammaa, jonka alle jää suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti.
D-vitamiinin vallankumous on tapahtunut tieteessä nopeasti 2000-luvulla. D-vitamiinia tarvitaan ympäri elimistöä ja alhaisilla D-vitamiinitasoilla on ollut tutkimuksissa yhteys laajaan joukkoon kroonisia tauteja (ennen kaikkea syövät, sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, infektiot ja osteoporoosi).
Koska näin suuria määriä D-vitamiinia on lähes mahdotonta saada ruoasta, on ravintoainelisien käyttö suositeltavaa. Usein D-vitamiinilisänä käytetään kalaöljyä, mutta suurempina annoksina voi hyödyntää myös pelkkää D-vitamiinia sisältävää ravintoainelisää. Osa kalaöljyvalmisteista sisältää A-vitamiinia, jota ei ole hyvä saada liikaa.
Tieteellinen näyttö monien ravintoainelisien hyödyistä on kyseenalaista, mutta suurempien D-vitamiinisuositusten takana on poikkeuksellisen laaja tieteellinen konsensus. Lamberg-Allardtin antamat hieman suuremmat suositukset edustavat tällä hetkellä tieteessä jopa varsin konservatiivista laitaa. Asiantuntijapiireissä suurin suositeltava saanti on edelleen 50 mikrogrammaa, tosin tämänkin määrän tieteellisiä perusteita on laajalti epäilty.
Hyviä D-vitamiinin lähteitä ruoasta ovat edelleen rasvaiset kalat sekä D-vitaminoidut levitteet ja maitotuotteet.
Lue myös D-vitamiini ja suomalaisten aliravitsemus?
YLE. Vitamiinisuositukset aiheuttavat päänvaivaa. 24.11.2009
Nutrition Reviews. Special Issue: 22nd Marabou Symposium: The Changing Faces of Vitamin D. 2008:66;s73-217
JH
Image: Darren Robertson / FreeDigitalPhotos.net
Lapset, Nuoret, Stressi, Ylipaino
In Ravitsemus ja yhteiskunta, Ruokakäyttäytyminen on 22.11.2009 at 20.21
Viikolla julkaistiin kaksi tutkimusta, joissa etsittiin lasten ja nuorten ylipainon riskitekijöitä. Kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten luonnon lähellä kasvaminen vaikuttaa lasten painoon. Brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin varhaisnuorten koetun stressin yhteyttä painoon.
Vastoin hypoteesia kanadalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa luonnon tai rakennetun ympäristön lähellä asuvilla lapsilla ei ollut eroa painossa. Pohjois-Amerikassa on vahva fyysisen, sosiokulttuurisen ja taloudellis-poliittisen ympäristön terveyskäyttäytymisvaikutuksia selvittävä tutkimusperinne. Usein tutkimuksissa fyysisellä ympäristöllä, kuten kauppojen, ravintoloiden ja puistojen laadulla, on ollut yhteys asukkaiden painoon. Tällaisten tutkimusten ongelmana on kuitenkin syy-yhteyden suunnan epäselvyys: selittääkö ympäristö ihmisten painon vai muuttavatko tietynlaiset ihmiset – joilla on ominainen terveyskäyttäytyminen – tietynlaiseen ympäristöön? Onkin vaikea muodostaa monimuuttajamallia, jolla voitaisiin tutkia puhtaasti fyysisen asuinympäristön vaikutusta painoon.
Brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin nuoria 11-vuotiaista 16-vuotiaiksi. Heidän koettua stressiä, vyötärönympärystä ja painoindeksiä mitattiin vuosittain. Seurantajakson aikana lisääntynyt stressi ei ollut yhteydessä suurempaan painoindeksiin. Sen sijaan lähtötilanteessa eniten stressiä kokeneilla oli muita suurempi painoindeksi.
Kummassakin tutkimuksessa saatiin nollatulos. Tämä kertoo lasten ja nuorten ylipainon syiden monimutkaisuudesta. Tieteessä joudutaan usein tyytymään vain muutamien tekijöiden yhteyksien testaamiseen. Ehkäpä nollatulosten poliittinen viesti on siinä, että tarvitsemme lasten ja nuorten terveydenhoidossa kokonaisvaltaista lähestymistapaa.
Potestio ym. Is there an association between spatial access to parks/green space and childhood overweight/obesity in Calgary, Canada? International Journal of Behavior Nutrition and Physival Activity 20 November 2009
Cornelia ym. Perceived Stress and Weight Gain in Adolescence: A Longitudinal Analysis. Obesity 2009;17:2155-61
JH
Image: dan / FreeDigitalPhotos.net
Diabetes, Syövät, Sydän- ja verisuonitaudit
In Internet ja ravitsemus on 18.11.2009 at 22.05
eHealth-tutkija Susannah Fox piti 12.11.2009 Preventing Stroke and Heart Disease: Connecting Traditional and Emerging Approaches to Change Behavior -päivillä alustuksen aiheesta “Health 2.0: How Health Consumers Gather, Create, and Share Information Online”. Esitys perustui aikaisempaan kyselytutkimukseen. Fox tiivisti tutkimuksen sanoman: kroonista tautia sairastavat menevät harvemmin internetiin, mutta kerran internetiin löydettyään he ovat muita innokkaampia internetin terveystiedon ja -palvelujen hyödyntäjiä.
Yhdysvalloissa kroonista tautia sairastavilla 51 %:lla oli pääsy internetiin, kun aikuisilla keskimäärin 80 %:lla oli pääsy internetiin. Vuosien 2002-2006 välillä kroonista tautia sairastavien internetin käyttäjien määrä oli kasvanut 35-prosentista 51-prosenttiin. 86 % kroonista tautia sairastavista ja 79 % muista internetin käyttäjistä oli etsinyt internetistä terveystietoa. Kroonista tautia sairastavilla oli harvemmin laajakaistayhteys. Muista internetin käyttäjistä 47 % osallistui sosiaaliseen mediaan, kroonista tautia sairastavista 1/4. Kolmannes kaikista ja kroonista tauteja sairastavista internetin käyttäjistä luki blogeja.
Kroonista tautia sairastavat olivat muita enemmän sitä mieltä, että internet-tieto vaikutti heidän hoitopäätöksiin, vuorovaikutukseen lääkärin kanssa, kykyyn selviytyä sairauden kanssa ja kykyyn hallita syömistä ja liikuntaa. Kroonista tautia sairastavat aloittivat muita harvemmin terveystiedon etsinnän hakukoneella (56 % vs 67 %) ja menivät useammin suoraan asiantuntijoiden tuottamille sivustoille. Kroonista tautia sairastavat hakivat muita useammin tietoa omaan terveyteen liittyen (53 % vs 33 %).
71 % kroonista tautia sairastavista oli vakuuttuneita, että he voivat tehdä tarkoituksenmukaisia päätöksiä edellisen internetissä tapahtuneen terveystiedon etsinnän perusteella. 19 % oli hämmentynyt terveystiedosta, jota he olivat internetistä löytäneet. Edellisen terveystiedon etsinnän vaikutus oli kaikkein syvin henkilöillä joiden sairauden diagnoosista tai koetusta terveydellisestä kriisistä oli kulunut enintään vuosi.
Fox S. Preventing Stroke and Heart Disease: New and Emerging Opportunities and Innovations. pewinternet.org 12.11.2009. http://www.pewinternet.org/Presentations/2009/48-Preventing-Stroke-and-Heart-Disease.aspx [viitattu 18.11.2009]
Fox S. E-patients With a Disability or Chronic Disease. pewinternet.org 8.10.2009. http://www.pewinternet.org/Reports/2007/Epatients-With-a-Disability-or-Chronic-Disease.aspx [viitattu 18.11.2009]
JH
Image: Danilo Rizzuti / FreeDigitalPhotos.net
Painonhallinta, Ylipaino
In Kliininen ravitsemus, Ruokakäyttäytyminen on 17.11.2009 at 22.21
Painonhallinnasta tuottavat tietoa monenlaiset intressiryhmät. Internet-ajan informaatiotulvan keskellä asiantuntevat yleiskatsaukset ovat kullan arvoisia. Obesity Reviews -julkaisusarja tarjoaa ilmaiseksi kaikkien luettavaksi poikkeuksellisen hyvän katsauksen lihavuuden yksilötason syistä. Artikkeli on tarkoitettu ennen kaikkea kliinistä neuvontatyötä tekevien apuvälineeksi. Artikkelissa kerrotaan tutkimuksiin perustuen lihavuuteen vaikuttavista sosiokulttuurisista, fysiologisista, psykologisista ja lääkkeiden aikaansaamista tekijöistä.
Jotta lihavuuden yksilöllisiä syitä voitaisiin ratkaista on tärkeää ymmärtää syiden moninaisuus. Lihavuuden syynä voi olla alhainen perusaineenvaihdunta:
- Geenit selittävät suuren osan ihmisten välisestä painoindeksin vaihtelusta. Geenit vaikuttavat paitsi aineenvaihduntaan, myös ruoka- ja liikuntatottumuksiin
- Naisilla perusaineenvaihdunta on pienempi kuin saman painoindeksin omaavalla miehillä, selittyen pääosin pienemmästä lihaskudoksen määrästä
- Ikääntyminen laskee perusaineenvaihduntaa
- Aineenvaihduntaan vaikuttavat myös hermostohormonaaliset tekijät, lääkkeet, lihaskudoksen kato ja ruskea rasva
- Painonpudotus itsessään laskee perusaineenvaihduntaa
Liialliseen syömiseen vaikuttavat sosiokulttuuriset, fysiologiset, psykologiset ja lääkehoitoon liittyvät tekijät:
- Syömistä ohjaavat tavat, uskomukset, sosiaalinen paine, ruoan saatavuus ja ympäristö, jossa tämä kaikki tapahtuu
- Erilaiset fysiologiset tekijät voivat johtaa ylensyöntiin. Erityisesti epäsäännöllisen ruokailurytmin ja ruokavalion heikon laadun uskotaan johtavan fysiologisten mekanismien kautta ylensyöntiin
- Liika syöminen ei välttämättä ole seurausta elimistön energiavajeesta viestittävistä mekanismeista, vaan liika syöminen voi olla seurausta tunteille, kuten stressille, turhautumiselle, ilolle, yksinäisyydelle, ahdistukselle ja vihalle
- Myös lääkkeet voivat lisätä ruokahalua
Fyysisen aktiivisuuden esteitä ovat sosiokulttuuriset, fysiologiset, psykologiset ja lääkehoitoon liittyvät tekijät:
- Sosiaalinen ja fyysinen ympäristö voivat kannnustaa liikuntaan tai liikkumatomuuteen
- Monet sairaudet vaikeuttavat liikkumista
- Psyykkiset esteet voivat vaikeuttaa liikunnan ottamista osaksi arkipäivää
Ketään ei ole ohjelmoitu yhdenkään tekijän vangiksi harvinaisia sairauksia lukuunottamatta. Tutkimusnäyttöä on esimerkiksi siitä, että tietyn lihavuuteen altistavan geenin omaavilla henkilöillä korkea fyysinen aktiivisuus on erityisen suojaava tekijä.
Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tutustua artikkeliin
Sharma, ym. Obesity is a sign – over-eating is a symptom: an aetiological framework for the assessment and management of obesity. Obesity reviews 17 nov 2009
JH
Image: Michelle Meiklejohn / FreeDigitalPhotos.net
Nuoret, Painonhallinta, Ylipaino
In Ravitsemus ja yhteiskunta, Ravitsemuspolitiikka on 15.11.2009 at 22.09
Eurooppalaisista lapsista 30 % on ylipainoisia. Suomessa nuorten ylipainoisten osuus kolminkertaistui vuosien 1977 ja 2005 välillä. Ympäri maailmaa ollaan avuttomia: miten kaikki se valtava teoreettinen tieto, mikä meillä on ylipainon syistä, saadaan kanavoitua käytäntöön ylipainon ehkäisyssä. Suomessa poliitikot ovat viime kuukausina ehdotelleet ratkaisuksi keppiä sokeri- ja rasvaveron muodossa.
BMC Public Health -julkaisusarja esitteli espanjalaisen interventiotutkimuksen lähtökohtia. Ylipainoisille ja lihaville nuorille tarjotaan kepin sijaan mahdollisuutta muuttaa omia elintapojaan. Tutkimuksessa on mukana 204 13-16-vuotiasta ylipainoista tai lihavaa varhaisnuorta. He tapaavat asiantuntijan ohjauksessa mm. pienissä ryhmissä viikottain kahden kuukauden ajan ja tämän jälkeen kerran kuukaudessa 11 kuukauden ajan. Heiltä seurataan 1) ruokavaliota, 2) fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa, 3) psyykkistä profiilia, 4) kehonkoostumusta, 5) hematologista profiilia, 6) biokemiallista ja metabolista profiilia, 7) mineraali- ja vitamiiniprofiilia, 8] immunologista profiilia ja 9) geneettistä profiilia.
Jotta nykyiset nuoret sukupolvet voisivat säilyttää toimintakykynsä pitkälle eläkeikään asti, olisi Suomessakin syytä tarjota nuorille tukea terveiden elintapojen sisäistämiseen. Epäterveellisiä elintarvikkeita emme voi poistaa yhteiskunnasta, mutta niiden kiinnostavuuteen voimme vaikuttaa.
Jäämme odottamaan espanjalaisintervention tuloksia. Onko Suomessa terveys-, talous- ja tiedepoliittista tahtoa luoda uusia strategioita lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseen terveyden edistämiseen?
EVASYON.Design and evaluation of a treatment programme for Spanish adolescents with overweight and obesity. The EVASYON Study. BMC Public Health2009, 9:414
Kautiainen S. Overweight and Obesity in Adolescence. Tampere: Tampere University Press; 2008
JH
Image: Graeme Weatherston / FreeDigitalPhotos.net
Lapset, Nuoret, Ylipaino
In Ravitsemus ja yhteiskunta, Ruokakäyttäytyminen on 02.11.2009 at 20.46
Runsas median käyttö on yhdistetty ylipainon lisääntymiseen. Syinä on pidetty median käyttöön liittyvää inaktiivisuutta ja lisääntynyttä syömistä sekä median epäterveellisiin ruokatottumuksiin kannustavia viestejä. Kolmessa tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin TV:n ja ylipainon välisiä yhteyksiä.
Journal of Nutrition Education and Behavior julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin lapsille ja nuorille suunnattua mainontaa englanninkielisillä ja espanjankielisillä TV-kanavilla. Joka viides mainos käsitteli ruokaa. 70 % näistä mainoksista käsitteli tuotteita, joissa oli joko runsaasti rasvaa tai sokeria. Useampi kuin joka neljäs ruokaa käsittelevistä mainoksista oli pikaruokamainos. Hedelmiä ja kasviksia käsitteli vain 1,7 % mainoksista. Julkisen sektorin tuottamia ruokatiedotteita oli harvoin, vain joka kuudeskymmeneskolmas mainos. Tutkijoiden mukaan tälläisessa mediamaisemassa korostuu mediakasvatuksen merkitys.
Obesity -julkaisusarjan kreikkalaisesa tutkimuksessa selvitettiin esikouluikäisten TV:n katselun määrän yhteyttä lihavuuteen. Lihavuus oli tilastollisesti merkitsevästi yleisempää lapsilla, jotka katsoivat TV:tä yli 2 h päivässä. TV:n katselulla oli fyysisestä aktiivisuudesta riippumaton yhteys lihavuuteen. Tämä saattaa tutkijoiden mukaan selittyä sillä, että TV:tä katsellessa syöminen lisääntyy ja energiansaanti kasvaa.
Obesity esitteli myös tutkimuksen, jossa verrattiin neljänkymmenen ihmisen itseraportoitua TV:n katselua elektronisen mittarin antamaan tulokseen. Tutkittavat arvioivat käyttäneensä TV:n katseluun aikaa keskimäärin päivässä 4,3±1,3 h. Todelliseen katseluaikaan nähden tutkittavat keskimäärin aliarvioivat oman katseluajan 0,6±2,3 h päivässä ja 4,3 h viikossa. Tutkijat olivat sitä mieltä, että itseraportoitua TV:n katselua voidaan hyödyntää tutkimuksissa kunhan huomioidaan mahdollinen, pieni katseluajan aliraportointi.
Bell ym. Frequency and Types of Foods Advertised on Saturday Morning and Weekday Afternoon English- and Spanish-Language American Television Programs. Journal of Nutrition Education and Behavior 2009;41:406-13
Manios ym. Obesity and Television Watching in Preschoolers in Greece: The GENESIS Study. Obesity 2009;17:2047-53
Otten ym. Relationship Between Self-report and an Objective Measure of Television-viewing Time in Adults. Obesity 2009 Oct 29
JH
Ravitsemustieto
In Internet ja ravitsemus on 27.10.2009 at 17.04
Internetin terveystiedon ja -palveluiden vaikutukset kansanterveyteen ovat pitkäaikaisia ja kasautuvia. Tämän takia ei voida luoda tutkimusasetelmaa, joka numeerisesti kertoisi, mikä on internetin terveystiedon ja -palveluiden kansanterveydellinen vaikuttavuus. eHealth-tutkimuksessa haetaan kuitenkin tällä hetkellä poliittiista uskottavuutta erilaisilla kustannuslaskelmilla. Journal of Medical Internet Research julkaisi Yhdysvaltalaisen tutkimuksen, jossa tutkittiin ravitsemusaiheisen internet-palvelun kustannusvaikutuksia työnantajalle.
Tutkimuksessa oli mukana 15 237 työntekijää tai heidän puolisoaan. Heistä 735 kuului erityisryhmään sydän- ja verisuonitaudin takia. Kaikista tutkittavista 1967 sai mahdollisuuden käyttää DASH for Health -portaalia. Loput kuuluivat verrokkiryhmään. Tutkimuskysymyksenä oli, laskeeko ravitsemus-portaalin käyttö työntekijöiden aiheuttamia terveydenhoitokustannuksia työnantajalle?
Kun analyysissä huomioitiin kaikki tutkittavat, ei kustannuksissa ollut eroja portaaliin osallistuneiden ja osallistumattomien välillä. Sen sijaan sydän- ja verisuonitaudin takia erityisryhmään kuuluvilla portaalin käytöllä oli yhteys keskimäärin 827 dollaria pienempään kustannukseen vuodessa. Mikäli tutkittava kirjautui portaalin useamman kuin 9 kertaa, jokainen tämän jälkeinen käyntikerta oli yhteydessä pienempään koko vuoden kustannukseen (annos-vaste-suhde). Sydän -ja verisuonitauti -erityisryhmällä jokainen lisäkirjautumiskerta oli yhteydessä 55 dollaria pienempään kustannukseen vuodessa.
Tutkimuksessa saatiin lisänäyttöä sille, että työnantajan kustantamat health 2.0 -portaalit voivat olla kustannustehokkaita. Aikaisempien tutkimusten tavoin sisäänkirjautumisen määrä oli yhteydessä palvelun tehokkuuteen.
Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että Health 2.0 -portaalit ovat tehokkaita, mikäli ne kykenevät luomaan kohtaamispinnan, jolla on jatkuvuutta.
Sacks ym. A Web-Based Nutrition Program Reduces Health Care Costs in Employees With Cardiac Risk Factors: Before and After Cost Analysis. Journal of Medical Internet Research 2009;11:e43
JH
Myös Medical News Today ja Science Daily uutisoivat tutkimuksesta 28.10.2009
Painonhallinta, Stressi, Ylipaino
In Ruokakäyttäytyminen on 21.10.2009 at 14.38
International Journal of Obesity julkaisi hollantilaisen tutkimusartikkelin siitä, miten akuutti stressi vaikuttaa syömiseen. Hypoteesina oli, että stressin aikana ruoan aikaansaama palkintoaistimus on pienentynyt. Aikaisempien tutkimusten perusteella mm. lisääntynyt kortisoli-hormoni ja vähentynyt dopamiini-välittäjäaine ovat olleet yhteydessä stressiin ja lisääntyneeseen syömiseen.
Yhdeksää tutkimukseen osallistunutta tutkittiin sekä lepotilassa että stressitilassa. Heiltä otettiin verikokeita ja aivokuvia ja heille esitettiin kysymyksiä siitä, miten paljon he pitivät ruoista ja halusivat ruokia eri tilanteissa. Tutkittaville tarjottiin ruokaa sekä paastotilanteessa että myöhemmin uudelleen. Tämän perusteella katsottiin, minkälaista ruokaa ja kuinka paljon he syövät eri tilanteissa. Stressitila tuotettiin tutkittaville matemaattisilla tehtävillä.
Tutkimustulokset vastasivat yleisiä käsityksiä: Stressissä syötiin enemmän ja energiapitoisempaa ruokaa. Kortisolin pitoisuus oli korkeampi stressissä. Aivokuvista saaduilla parametreilla oli tilastollisesti merkitseviä eroja stressitilan ja lepotilan välillä. Stressitilassa, lepotilaan verrattuna, aivojen mielihyvää tuottavat alueet eivät olleet yhtä aktiivisia paastossa eivätkä syömisen jälkeen.
Tutkijoiden mukaan stressitilassa aivojen ruoan tuottama palkintoaistimus ei ole yhtä voimakas kuin lepotilassa. Tämä johtaa lisääntyneeseen syömiseen.
Tutkimuksessa oli vain yhdeksän tutkittavaa, jotka olivat normaalipainoisia naisia. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä niistä fysiologisista tekijöistä, jotka selittävät stressin ja ylensyönnin välistä yhteyttä. Aikaisemmin ylipainoisilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia. Näiden tutkimusten valossa stressi vaikuttaa syömisen säätelyyn samalla tavoin sekä ylipainoisilla että normaalipainoisilla.
Born ym. Acute stress and food-related reward activation in the brain during food choice during eating in the absence of hunger. International Journal of obesity 20 Octobet 2009
JH
Ravitsemustieto
In Internet ja ravitsemus on 12.10.2009 at 20.50
Elintarviketieteilijä Juuso Reinikanen käsittelee kriittisesti kolmen blogin verran tutkimusnäyttöä annoskokokontrollin (portion size control) merkityksestä painonhallinnassa. “Kuluttajien on haasteellista tulkita mikä on tyypillinen annoskoko, minkä ‘lupauksen’ annoskoko antaa ja minkälaisia annoskokoja hänen tulisi laihtuakseen ja painoa hallitakseen syödä”. Osa 1, osa 2 ja osa 3
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta “Sydäninfarkti ja suklaa“: “Tämä lienee laatuaan ensimmäinen tutkimus, jossa suklaan käyttö on voitu yhdistää parempaan selviytymiseen sydäninfarktista. Koska kyse on kohorttitutkimuksesta, ja siihen liittyviä sekoittavia tekijöitä ei voida täysin pestä pois vakioinneilla, kannattaa suhtautua tulokseen maltillisesti“
FT, ravintovalmentaja Christer Sundqvist luo kriittisen katsauksen rasvoihin “Eläinrasvat – miten vaarallisia?“: “Äskettäin (15.9.2009) ilmestyi…WHO/FAO:lta yli 300 sivua tuoretta luettavaa rasvoista…Näyttöä niiden [eläinrasvojen] vaarallisuudesta on mielestäni kovasti liioiteltu ja tuore WHO/FAO:n katsaus tukee tätä käsitystä…Taatusti ainakin jotkut SFA:t [tyydyttyneet rasvahapot] ovat terveyttä ylläpitäviä, jotkut vähemmän“
Liikuntalääketieteilijä Anssi Manninen kirjoittaa aiheesta “Urheiluravinnekatsaus“: “Beeta-alaniinin säännöllinen käyttö nostaa lihassolujen karnosiinipitoisuutta. Karnosiini on tehokas solunsisäinen puskuri“
JH
Fytokemikaalit
In Kliininen ravitsemus on 19.09.2009 at 10.49
Ravitsemustutkimuksessa ollaan tällä hetkellä erittäin kiinnostuneita fytokemikaaleista. Kaskikunnan tuotteissa on runsaasti näitä erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, joilla saattaa olla paljon luultua merkittävämpiä vaikutuksia elimistössä. Molecular Nutrition & Food Research -julkaisusarjan katsausartikkelissa etsitään molekyylitason mekanismeja fytokemikaalien salaisuudelle. [Aiheesta myös "Miksi kasvikunnan tuotteita?" ja "Kasvikunnan tuotteiden fytokemikaalit"]
Fytokemikaalit voivat molekyylitasolla toimia antioksidantteina, vaikuttaa epigeneettisesti geenien toimintaan tai muuttaa solujen signalointireittejä. Mielenkiintoa ovat herätteneet myös mm. kasvisterolin kolesterolin imeytymistä ehkäisevä vaikutus ja soijan isoflavonien toiminta fytoestrogeeninä hormonien kaltaisesti. Tutkijat ovatkin esittäneet varovaisia arvioita siitä, että fytokemikaaleilla saattaisi olla merkittäviä terapeuttisia vaikutuksia erilaisten sairauksien hoidossa. Fytokemikaalit antavat yhden uskottavantuntuisen selitysmallin sille, miksi pitkissä seurantatutkimuksissa kasvisten, hedelmien, täysjyväviljan, pähkinöiden, kasviöljyjen ja kohtuullinen viinin käyttö ovat olleet yhteydessä hyviin terveysvasteisiin.
Jos tällä hetkellä tunnetaan yleisesti välttämättömiä ravintoaineita, kuten C-vitamiini, D-vitamiini tai omega-3-rasvahapot, niin tulevaisuudessa yhä useammat tuntevat lykopeenin, resveratrolin, kversetiinin ja epigallokatekiinigallaatin (EGCG). Toistaiseksi on kuitenkin suositeltavampaa keskittyä runsaasti erilaisia fytokemikaaleja sisältäviin ruoka-aineisiin kuin yksittäisiin fytokemikaaleihin. Perinteisten suomalaisten kasvikunnan tuotteiden lisäksi on olemassa paljon fytokemikaalirikkaita ruoka-aineita, kuten vihreä tee, soija, tumma suklaa ja pähkinät, joista on saatu lupaavia tutkimustuloksia terveyden edistäjinä.
Manach ym. The complex links between dietary phytochemicals and human health deciphered by metabolomics. Molecular Nutrition & Food Research 17 Sep 2009
JH
Ravitsemustieto
In Internet ja ravitsemus on 14.09.2009 at 11.49
Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen uutisoi italialaisesta neljän vuoden seurantatutkimuksesta “Välimeren ruokavalio pesi niukkarasvaisen“. “Tämä varsin pitkäkestoinen tutkimus osoitti Välimeren ruokavalion sopivan hyvin aikuistyypin diabeetikoille. Tämä on lajissaan ainakin toinen tutkimus, jossa Välimeren ruokavaliolla saadaan edullisempia vaikutuksia kuin niukkarasvaisella ruokavaliolla painon ja sokeriaineenvaihdunnan suhteen“
FT Christer Sundqvist tarjoaa liikunnan harrastajille tutkittua tietoa proteiinista “Potkua protskuista!“. “Antiikin olympialaisista lähtien on säilynyt asiakirjoja, joissa kerrotaan urheilijoiden nauttineen valtavia määriä lihaa saavuttaakseen parhaimman mahdollisen voimatason…“
Elintarviketieteilijä Juuso Reinikainen uutisoi yhdentoista tutkimuksen meta-analyysista “Vihreällä teellä maltillinen laihdutusvaikutus“. “Meta-analyysin perusteella vihreän teen sisältämällä EGCG:lla on pieni mutta merkitsevä vaikutus laihdutustulokseen ja painonhallintaan. Meta-analyysin tutkimukset olivat kestoltaan keskimäärin 3 kk, joten varsinaisia pitkäaikaisia painonhallintavaikutuksia ei näistä tuloksista voida ennustaa. Tutkimustarkastelun perusteella vihreäteeuutteen laihdutusteho voi vaihdella voimakkaasti yksilöiden välillä.“
Koulutettu ravintoneuvoja Juhana Harju viittaa kansainvälisten D-vitamiini- ja ravitsemustutkijoiden vetoomukseen “Hitaita ovat herrojen kiireet“. “…artikkelissa tutkijat vetoavat turhautuneina päättäjiin. Vetoomuksen keskeinen vaatimus on, että D-vitamiinisuosituksia tulisi nostaa kiireellisesti siten, että seerumin kalsidiolin vähintään 75 nmol/l taso saavutettaisiin.“
JH
Lapset, Ravitsemustieto, Ylipaino
In Ravitsemus ja yhteiskunta, Ravitsemuspolitiikka on 06.09.2009 at 19.26
Food, Culture and Society julkaisi ajanhengessä toteutetun tutkimuksen pohjoismaalaisten lasten ruokamaisemista. Lapsille annettiin kamerat ja heitä pyydettiin ottamaan valokuvia ruokamaisemista, joihin he päivän aikana törmäävät esim. koulussa, kotona, kaupoissa, kaduilla, kahviloissa ja ravintoloissa. Tutkimuksessa oli mukana myös suomalaisia lapsia.
Lapsetkaan eivät elä nk. lihavuusepidemian ulkopuolella. Suomessa vuonna 2003 oli ylipainoisten ja lihavien lasten osuus pojissa 19 % ja tytöissä 12 %. Tieteellisessä kirjallisuudessa puhutaan obesogeenisestä ympäristöstä (obesogenic environment), joka kannustaa liikkumattomuuteen ja epäterveellisiin ruokatottumuksiin. Mutta minkälaisista tekijöistä tämä obesogeeninen ympäristö rakentuu? Minkälaisiin ruokamaisemiin tämän päivän lapsi törmää ja miten hän tulkitsee näitä maisemia?
Tutkijoiden mielestä lapsiin ja nuoriin suunnattu ravitsemuspolitiikka on liian holhoavaa, jossa ei kuunnella poliittisten päätösten kohteita. Poliittisessa päätöksenteossa ei riitä, että selvitämme, mitä ihmiset syövät, vaan on ymmärrettävä sitä ympäristöä, jossa asenteet ja käsitykset muodostuvat.
Tutkimuksessa lapset ottivat kuvia terveellisistä ja epäterveellisistä ruoista sekä arjen että juhlan keskellä. He mielsivät kasvikset, hedelmät ja kuitupitoiset ruoat terveellisiksi ja runsaasti sokeria, rasvaa ja suolaa sisältävät ruoat epäterveellisiksi. Epäterveelliset ruokamaisemat liitettiin juhliin. Arkipäivän ruoat koulussa ja kotona miellettiin terveellisiksi. Lasten suosikkiruoiksi mahtui sekä terveellisiksi että epäterveellisiksi miellettyjä ruokia. Voidaankin sanoa, että lapset olivat sisäistäneet kulttuuriset käsitykset ja normit.
Tutkimustulokset eivät välttämättä olleet yllätyksellisiä, mutta tutkimus oli metodologinen ja poliittinen avaus monipuolisempaan lähestymistapaan obesogeenisestä yhteiskunnasta. Kuinka voisimme muuttaa ruokamaisemia – ja niiden peilaamaa yhteiskuntaa – terveellisiä valintoja kannustavaksi? Miksi ihmisten lihavuus on lisääntynyt samaan aikaan kuin luonnontieteellinen tieto ruoan vaikutuksista on läpäissyt koko yhteiskunnan?
Johansson ym. Nordic Children’s Foodscapes: Images and Reflections. Food, Culture and Society 2009;12:25-51
JH
Alkoholi, Fytokemikaalit, Hedelmät, Kasvikset, Pähkinät ja siemenet, Viljatuotteet
In Ravitsemusepidemiologia on 04.09.2009 at 13.58
Tietyt totuudet eivät horju, vaikka niitä kuinka koettelisi: Runsaasti fytokemikaaleja ja vähän energiaa sisältävät kasvikunnan tuotteet ovat terveellisten ruokatottumusten kulmakivi. Tästä saatiin näyttöä Journal of Human Nutrition and Dietetics -julkaisusarjan esittelemässä poikkileikkaustutkimuksessa.
Fytokemikaalit ovat ruoasta saatavia bioaktiivisia yhdisteitä. Niitä on runsaasti kasviksissa, hedelmissä, marjossa, kokojyväviljassa, pähkinöissä, siemenissä, kasviöljyissä ja viineissä – siis kasvikunnan tuotteissa. Lisätietoa fytokemikaaleista on uutisessa “Kasvikunnan tuotteiden fytokemikaalit“.
Kyseisessä tutkimuksessa runsaasti fytokemikaaleja saaneet olivat hoikempia ja heillä mitattiin vähemmän oksidatiivista stressiä. Normaalipainoisten fytokemikaali-indeksi oli 23,5 ± 13,8 ja ylipainoisten 13,2 ± 11,2. Vähäenergisten ja fytokemikaalirikkaiden kasvisten sisällyttäminen ruokavalioon selittänee alhaisempaa painoa: kun lautasella on reilusti kasviksia, ei jää niin paljon tilaa runsaasti energiaa sisältäville ruoka-aineilla. Toisaalta useissa tutkimuksissa myös energiaa sisältävien fytokemikaalirikkaiden tuotteiden, kokojyväviljan ja pähkinöiden, käyttö on ollut yhteydessä alhaisempaan kehon painoon.
Monet fytokemikaalit toimivat antioksidantteina, jotka vähentävät elimistön oksidatiivista stressiä. Oksidatiivista stressiä pidetään osana useiden kroonisten tautien, kuten syöpien, sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen, kehittymistä.
Yleisesti hyväksytyn ravintoainetiheys- tai fytokemikaali-indeksin kehittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Siitä huolimatta idea ravintoainerikkaasta ruokavaliosta, joka koostuu ravintoainetiheistä ruoka-aineista, on hyvä terveellisen ruokavalion ohjenuora.
Vincent ym. Relationship of the dietary phytochemical index to weight gain, oxidative stress and inflammation in overweight young adults. Journal of Human Nutrition and Dietetics 4 sep 2009
JH
Hedelmät, Kasvikset, Lapset
In Ravitsemus ja yhteiskunta, Ruokakäyttäytyminen on 02.09.2009 at 21.48
Yhdysvalloissa, jossa on vahva sosiologian perinne, on muodissa käsite kodin ruokaympäristö (home food environment). Käsitettä, joka kuvaa sosiokulttuurista, fyysistä ja taloudellis-poliittista ympäristöä, käytetään erityisesti lasten ruokatottumuksia käsittelevässä ravitsemustutkimuksessa. Tutkimussuuntaan voi tutustua tarkemmin uutisessa “Lasten syöminen ja ympäröivä yhteiskuntamme“.
Journal of Nutrition Education and Behavior julkaisi tutkimuksen, jossa testattiin vastaavatko lasten ja heidän vanhempiensa käsitykset kodin ruokaympäristöstä hedelmien ja kasvisten suhteen. Lasten ja vanhempien käsitykset siitä, onko hedelmiä ja kasviksia kotona, tarjoillaanko niitä ja kannustavatko vanhemmat niiden syöntiin, vastasivat pääosin toisiaan. Kuitenkin aikaisempien tutkimusten tavoin aikuiset arvioivat niiden merkityksen jonkin verran suuremmaksi kuin lapset.
Tulokset viittaavat myös siihen, että lasten käsitykset hedelmien ja kasvisten saatavuudesta ja niiden syömiseen kannustamisesta selittävät kasvisten ja hedelmien käyttöä paremmin kuin aikuisten käsitykset. Tutkijoiden mukaan vanhemmat saattavat yliarvioida hedelmien ja kasvisten merkityksen kodin ruokaympäristössä. Aikuiset antavat helpommin sosiaalisesti hyväksyttäviä vastauksia, jotka eivät kuitenkaan vastaa todellista tilaa niin hyvin kuin lasten vastaukset.
Robins0n-O’Brien ym. Fruits and Vegetables at Home: Child and Parent Perception. Journal of Nutrition Education and Behavior 2009;41:360-4
JH
Lapset, Nuoret
In Internet ja ravitsemus, Ravitsemus ja yhteiskunta on 02.09.2009 at 20.38
Internetissä markkinoidaan näyttävästi lapsille ja nuorille sellaisia elintarvikkeita, jotka ovat jatkuvasti käytettyinä epäterveellisiä. Kyse ei ole ehkä kaikkein suurimmasta internetin lieveilmiöstä, mutta ilmiö on joka tapauksessa synnyttänyt paljon kriittisiä kannanottoja tutkijoiden piirissä (2,3,4). Sivustoilla on usein lapsille oma alue, pelejä, piirrettyjä hahmoja, kilpailuja ja brändikoulusta.
Uusin tutkimus (1) aiheesta julkaistiin Journal of Nutrition Education and Behaviour julkaisusarjassa. Tutkimuksessa analysoitiin 130 internetsivustoa, joiden markkinoima tuote kuului kahdentuhannen suosituimman amerikkalaisen brändin joukkoon. Lapsille oli oma alue lähes puolessa (48 % ) sivustoista. Näistä lähes kaikissa oli interaktiivisia toimintoja. Suurimmassa osassa oli brändättyja hahmoja ja tarjottiin kytkykauppoja. Vain 13 % kaikista analysoiduista sivustoista täytti lapsille suunnatun elintarvikkeiden markkinoinnin eettiset kriteerit. Tutkijat olivat huolissaan siitä, että lapsiin suunnataan näin suoraa epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia.
1. Henry & Story. Food and Beverage Brands That Market to Children and Adolescents on the Internet: A Content Analysis of Branded Web Sites. Journal of Nutrition Education and Behaviour 2009;41:353-59
2. Weber K, Story M, Harnack L: Internet food marketing strategies aimed at children and adolescents: a content analysis of food and beverage brand web sites. J Am Diet Assoc 2006;106:1463-6.
3. Alvy L, Calvert S. Food marketing on popular children’s web sites: a content analysis. J Am Diet Assoc 2008;108:710-3
4. Kelly B ym. Internet food marketing on popular children’s websites and food product websites in Australia. Public Health Nutr 2008;11:1180-7
JH
Painonhallinta, Ravitsemustieto
In Internet ja ravitsemus, Ruokakäyttäytyminen on 25.08.2009 at 20.33
Internetistä on tullut niin suosittu terveystiedon lähde, että terveyskasvatusinstituutiona sen voi rinnastaa kenties jo koulutusjärjestelmään tai perheeseen. Ilmiön ympärille on kehittynyt uusi tutkimusalue, ns. eHealth-tutkimus. Painonhallinnan osalta tutkimus on keskittynyt yhteisöportaaleihin, joissa saa vertaistukea, asiantuntijatietoa ja henkilökohtaista palautetta ruokavaliosta. Uusin tutkimus julkaistiin Obesity-julkaisusarjassa.
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen tulokset ovat linjassa useampien aikaisempien tutkimusten kanssa, sillä yhteisöportaalien osallistujat pudottivat painoa (-2,281 kg) kahdentoista viikon aikana toisin kuin pelkästään tavallisia terveydenhoitojärjestelmän palveluita saaneet (+0,28kg). Mitä useammin tutkimukseen osallistunut oli kirjautunut portaaliin sitä enemmän hän oli pudottanut painoa.
Tutkimuksen teki poikkeukselliseksi se, että portaali ei ollut kaupallinen, vaan se oli tehty perusterveydenhuollon tarpeisiin. Suomessa on lukemattomien painonhallintablogien ja -keskustelupalstojen lisäksi useita kaupallisia painonhallintaportaaleja (kalorilaskuri, keventäjät, kiloklubi, mammadieetti, pudottajat ja weightwise). Aika näyttää, miten perusterveydenhuollossa internet saadaan valjastettua kansanterveystyöhön. Syntyykö Suomeen internet-yhteisöllisyyteen perustuvia terveydenhoitopalveluja?
Bennett ym. Web-based Weight Loss in Primary Care: A Randomized Controlled Trial. Obesity 20 August 2009
JH
Fytokemikaalit, Hedelmät, Kasvikset, MBO, Välimeren ruokavalio, Viljatuotteet
In Kliininen ravitsemus on 13.08.2009 at 8.42
Nutrition Reviews –julkaisusarjan laajassa katsauksessa käsitellään raikkaalla tavalla ruoan merkitystä metabolisessa oireyhtymässä. Pitkään yhtenä tärkeimpänä tekijänä kroonisten tautien ehkäisyssä pidettiin ruoan energiaravintoaineiden (proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit) suhdetta. Edelleen energian saannin on vastattava kulutusta. Sen sijaan yhä laajemmin hyväksytään, että niin runsaammin laadukkaita rasvoja kuin runsaammin laadukkaita hiilihydraatteja sisältävillä ruokavalioilla on omat hyötynsä.
Ravitsemusneuvonnassa keskeisessä asemassa ovat kasvikunnan tuotteet. Tutkimuksissa kasvikunnan tuotteilla on ollut suojaava vaikutus kroonisten tautien riskitekijöiltä, sairastavuudelta ja kuolleisuudelta. Molekyylitasolla tätä yhteyttä on osattu selittää huonosti. Kun laboratoriossa on laitettu joitain kasvikunnan tuotteiden sisältämiä yhdisteitä purkkiin ja tarjottu niitä ihmisille, ei ole saatu samanlaisia terveyshyötyjä. Selitys lienee kasvikunnan tuotteiden poikkeuksellisen runsaassa fytokemikaalien, terveyttä edistävien bioaktiivisten yhdisteiden, määrässä. Välimeren ruokavalion terveyttä edistäviä vaikutuksia on selitetty sillä, että ne sisältävät runsaasti kasviksia, hedelmiä ja oliiviöljyä ja kohtuullisesti viiniä, mutta vähemmän eläinkunnan tuotteita.
Erilaisia fytokemikaaleja on ruoassa 5000-10 000. Esimerkiksi värikkäissä hedelmissä ja kasviksissa on karotenoideja. Hedelmissä, marjoissa, värikkäissä kasviksissa, kahvissa, teessä, punaviinissä, oliiviöljyssä, yrttimausteissa ja tummassa kaakaossa/suklaassa on polyfenolisiin yhdisteisiin lukeutuvia flavonoideja. Täysjyväviljassa ja pellavansiemenissä on lignaaneja.
Katsausartikkelissa fytokemikaalit yhdistettiin metabolisen oireyhtymän ehkäisyyn niiden mahdollisen insuliiniherkkyyttä parantavan vaikutuksen takia. Tulevina vuosina saadaan varmasti runsaasti lisätietoa fytokemikaalien molekyylitason mekanismeista elimistössä. Joka tapauksessa runsaasti fytokemikaaleja sisältävillä kasvikunnan tuotteilla on runsaasti terveyttä edistäviä vaikutuksia, vaikka kaikkia mekanismeja ei vielä osatakkaan täysin selittää.
Minich D, Bland J. Dietary management of the metabolic syndrome beyond macronutritients. Nutrition Reviews 2008;66:429-45
JH
Lapset, Ruokatottumukset, Uni
In Ruokakäyttäytyminen on 12.08.2009 at 20.41
Suomalaiset ravitsemustutkijat Lisa Westerlund, Carola Ray ja Eva Roos esittelivät British Journal of Nutrition -tiedejulkaisussa tutkimustuloksia 10-11-vuotiaiden suomalaislasten unen määrän yhteydestä ruokatottumuksiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa lapsilla lyhyet yöunet ovat olleet yhteydessä ylipainoon. Yksi selitys yhteydelle on, että liian lyhyet yöunet johtavat hormonimuutoksiin, kuten alhaisiin leptini- ja kasvuhormonipitoisuuksiin, jonka seurauksena mm. ruokahalu kasvaa. Yhteyttä saattavat selittää myös elämäntapatekijät, kuten vähäinen liikunnan harrastaminen.
Tutkimukseen osallistui 1265 10-11-vuotiasta lasta Etelä-Suomen ruotsinkielisistä kouluista. Tytöt söivät keskimäärin enemmän terveellisempää, ravintoainetihettä ruokaa. Pojat söivät keskimäärin enemmän epäterveellisempää, energiapitoista ruokaa.
Tutkimuksen mukaan koulupäivinä vähemmän nukkuneet söivät enemmän energiapitoista ruokaa, kuten pikaruokaa ja makeisia, ja vähemmän ravintoainepitoisia ruokia, kuten hedelmiä ja kasviksia. Yhteys oli selvempi pojilla kuin tytöillä. Viikonloppujen yöunien pituudella ei ollut vastaavaa yhteyttä.
Westerlund L, Ray C, Roos E. Association between sleeping habits and food consumption patterns amon 10-11-yeard-old children in Finland. British Journal of Nutrition 2009;7:1-7
JH
Autoimmuunisairaudet, D-vitamiini, Infektiot, Syövät, Sydän- ja verisuonitaudit
In Kliininen ravitsemus, Ravitsemuspolitiikka on 05.08.2009 at 10.55
Suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti ruoasta on noin 5 µg päivässä. Saantisuositus on 7,5-10 µg väestöryhmästä riippuen. On esitetty arvioita, että seuraavissa pohjoismaalaisissa ravitsemussuosituksissa suositus tulee olemaan 17,5-25 µg. Tutkimusten mukaan optimaalinen saanti saattaisi olla jopa 25-50 µg.
Nykytutkimus on muuttanut käsityksiä D-vitamiinin merkityksestä. Pitkään ajateltiin, että D-vitamiinin tehtävät rajoittuvat kalsiumin aineenvaihduntaan ja sitä kautta luuston hyvinvointiin. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että D-vitamiinilla on tärkeitä tehtäviä mm. suolistossa ja elimistön puolustusjärjestelmässä. Heikolla elimistön D-vitamiinitilalla [25(OH)D3] on ollut yhteys kroonisiin tauteihin (syövät, sydän- ja verisuonitaudit), autoimmuunisairauksiin (tyypin 1 diabetes, MS-tauti) ja infektioihin.
Väestötasolla ruoan D-vitamiinin tarpeen arvioinnin tekee vaikeaksi se, että sitä saadaan ruoan lisäksi ihon tuottamana auringosta. Kesäisin keskipäivällä D-vitamiinia saa runsaasti jo alle kymmenen minuutin kasvojen ja käsivarsien auringolle altistamisella. Koska Suomessa tarvittavia UVB-säteitä on vain kesällä keskipäivällä, D-vitamiinin saanti auringosta on heikkoa syksystä kevääseen. Tummaihoisilla ja vanhuksilla D-vitamiiinin saanti auringosta on heikkoa myös kesällä.
D-vitamiinin saannin takaamiseksi onkin hyvä syödä rasvaista kalaa ja D-vitaminoituja maitotuotteita. Myös D-vitamiinia sisältävät kalaöljykapselit ovat suositeltavia. Kuitenkin jos käyttää useampia ravintoainelisiä, on syytä huomioida, ettei minkään vitamiinin tai kivennäisaineen saanti nouse liian suureksi.
Katso myös aihetta lisää valottavat kommentit uutisen lopusta.
Mosekilde L. Vitamin D requirement and setting recommendation levels: long-term perspectives. Nutrition Reviews 2008;66:s170-7
Heaney R. Vitamin D: criteria for safetyand efficacy Nutrition Reviews 2008;66:s178-81
Nutrition Reviews. The Changing Faces of Vitamin D. 22nd Marabou Symposium Stockholm, Sweden. June 1-3,2007
JH
Ravitsemustieto
In Internet ja ravitsemus on 03.08.2009 at 14.33
FT Christer Sundqvist uutisoi australialaistutkimuksesta “Liikunnasta hyötyä vaikka se ei johtaisikaan laihtumiseen“. “…liikuntasuoritus vähentää vyötärörasvaa ja maksan rasvoittumista, vaikka painonkehityksessä ei tapahdu muutosta”
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kirjoittaa Kreikkalaisesta ja Italialaisesta tutkimuksista “Kahvi ilman kofeiinia parasta valtimoille?” “Kofeiinittoman kahvin nauttimisen jälkeen verenvirtaus laajeni 7-11 %” “…saa nähdä siirtyykö Suomikin vielä joskus kofeiinittomaan kahviin, jos kofeiinin huonot vaikutukset edelleen vahvistuvat”
Varpu Tavi julkaisi STT: n tiedotteen otsikolla “Ylipainosta koituu kasvava taakka terveydenhuollolle USA:ssa“. “Jo noin kymmenen prosenttia maan terveydenhoitokuluista kuluu paino-ongelmaisten hoitoon” “Sama kehitys on meneillään Suomessa.”
Elintarviketietelijä Juuso Reinikainen uutisoi maitoon liittyvistä tutkimuksista “Maidosta kylläisyyttä“. “Rasvaton maito aikaansai voimakkaampaa kylläisyyden tunnetta kuin hedelmämehu..tosin kaikissa tutkimuksissa maidon nauttiminen ei ole vähentänyt seuraavilla aterioilla syödyn ruoan määrä…” “Katsausartikkelin perusteella säännöllinen maidonjuonti pienentäisi sydän- ja verisuonisairauksien sekä aivoveritulpan riskiä.”
JH
Painonhallinta, Ylipaino
In Kliininen ravitsemus on 03.08.2009 at 14.02
Obesity -tiedejulkaisun katsausartikkelissa käydään läpi tutkimuksia leptiini-hormonista. Leptiini on kylläisyyteen ja painonhallintaan vaikuttava elimistön viestiaine. Rasvakudos erittää tätä hormonia ja se vaikuttaa keskushermostoon kylläisyyttä lisäten. Kun rasvakudos lisääntyy, myös leptiinin eritys lisääntyy. Kun taas rasvakudos vähenee, myös leptiinin eritys vähenee. Leptiini on siis yksi elimistön rasvavaraston määrän säätelijöistä, jonka seurauksena painonhallinta on vaikeaa: jos vähennät syömistä, elimistö laittaa hanttiin. Kun nyky-yhteiskunnassa useimmilla on ruokaa reilusti saatavilla, johtaa elimistön rasvakudosta suojelevat hormonit lihavuuteen.
On myös esitetty, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä saattaa olla leptiini-resistenssi. Vaikka leptiiniä erittyy, se ei jostain syystä pääse keskushermostoon, jolloin näläntunne on suurta ja paino lisääntyy. On kuitenkin syytä muistaa, että ihmisen ruokahaluun ja syömiseen vaikuttaa laaja määrä muita elimistön toimintaan ja ympäristöön liittyviä tekijöitä. Elimistön ruokahalua lisääville mekanismeille, joiden päämääränä on rasvakudoksen ylläpito, voi vastata säännöllisellä ruokailurytmillä, kohtuullisella annoskoolla sekä lisäämällä kasvisten ja hedelmien käyttöä.
Oswal & Yeo.Leptin and the Control of Body Weight: A Review of Its Diverse Central Targets, Signaling Mechanisms, and Role in the Pathogenesis of Obesity. Obesity 30 July 2009
JH
Globalisaatio, Ruokatottumukset
In Ravitsemus ja yhteiskunta on 28.07.2009 at 18.31
Globalisaatioon ja terveyteen liittyviä tieteellisiä artikkeleja esittelee julkaisusarja Globalization and Health. Tuoreessa tutkimuksessa arvioidaan globalisaation, erityisesti kauppapolitiikan liberalisaation, merkitystä Keski-Amerikassa. Perinteisestä ruokakulttuurista siirtyminen uuteen ruokakulttuuriin on johtanut lihavuuden ja kroonisten tautien lisääntymiseen. Markkinoiden avautumisen myötä useiden epäterveellisten elintarvikkeiden saatavuus ja käyttö ovat lisääntyneet. Liha ja prosessoidut elintarvikkeet, joissa on usein paljon rasvaa, sokeria ja suolaa, ovat korvanneet entistä kasvisvoittoista ruokavaliota.
Samantyyppinen muutos on ollut nähtävissä myös mm. Euroopassa asuvilla siirtolaisilla ja Pohjois-Amerikan Inuiteilla. Laajassa katsausartikkelissa todetaan, että eripuolilta maailmaa Eurooppaan muuttaneilla on kasvisvoittoinen ja terveellisempi ruokavalio muuttunut enemmän rasvaa, sokeria ja suolaa sisältäväksi. Erityisesti nuoret sekä toisen tai sitä useamman polven siirtolaiset ovat muuttaneet ruokavaliotaan “länsimaisen ruokavalion” suuntaan. Tämän seurauksena siirtolaisilla on kroonisia tauteja valtaväestöä enemmän. Myös Pohjois-Amerikan Inuiteilla perusruokavalio on muuttunut huonompaa suuntaan runsaan alkoholin käytön pysyessä entisellään, minkä takia sairastavuus on suurta.
Kokoavasti voidaan todeta, että ruokakulttuurien kohtaaminen on suuri rikkaus, mutta vuosisatoja ja -tuhansia vanhoja syömiseen liittyviä viisauksia ei ole syytä unohtaa brändättyjen pussukoiden, patukoiden ja pullojen keskellä.
Thow & Hawkes. The implications of trade liberalization for diet and health: a case study from Central America. Globalization and Health 28 July 2009
Gilbert & Khokhar. Changing dietary habits of ethnic groups in Europe and implications for health. Nutrition Reviews 2008;66:203-15
Jamieson & Kuhnlein. The paradox of anemia with high meat intake: a review of the multifactorial etiology of anemia in the Inuit of North America. Nutrition Reviews 2008;66:256-71
JH
Hedelmät, Kasvikset, Miehet, Sydän- ja verisuonitaudit, Tulehdukset
In Ravitsemusepidemiologia on 25.07.2009 at 16.11
European Journal of Clinical Nutrition julkaisi portugalilaisen poikkileikkaustutkimuksen (n=1060), jossa tutkittiin onko kasvisten ja hedelmien syönnillä yhteyttä tulehduksiin (C-reaktiivinen proteiini). Elimistön tulehduksia, jonka merkkiaine C-reaktiivinen proteiini on, pidetään hyvänä sydän- ja verisuonitautiriskin ennustajana. Kasvisten ja hedelmien terveyttä edistävien vaikutusten on ajateltu välittyvän mm. niiden tulehduksia ehkäisevien ominaisuuksien kautta. Erityisesti kasvisten ja hedelmien sisältämien antioksidanttien uskotaan ehkäisevän tulehduksia.
Miehillä eniten kasviksia ja hedelmiä syönneillä oli alhaisimmat tulehdusarvot. Myös korkeammalla kuidun saannilla oli yhteys alhaisempiin tulehdusarvoihin. Sen sijaan naisilla ei yhteyksiä löydetty.
Miehillä tulokset vastaavat aiempia poikkileikkaustutkimuksia, joissa erityisesti vanhemmilla miehillä suuri kasvisten ja hedelmien käyttö on ollut yhteydessä alhaisempiin tulehdusarvoihin. Tutkijat eivät osanneet antaa yhtä selkeää selitystä, miksi naisten kohdalla ei löydetty yhteyksiä. Miesten ja naisten elimistöt eroavat hormonaalisen toiminnan ja kehon koostumuksen suhteen (rasva- ja lihaskudoksen määrä ja suhde), minkä takia tutkimuksissa saadaan usein erilaisia tuloksia sukupuolten välillä.
Kasvikset ja hedelmät ovat, mukaan lukien niiden tulehduksia ehkäisevän vaikutuksen takia, keskeinen osa terveellistä ruokavaliota.
Oliveira ym. The association of fruits, vegetables, antioxidant vitamins and fibre intake with high-sensitivity C-reactive protein: sex and body mass index interactions. European Journal of Clinical Nutrition 22 July 2009
JH
Ravitsemustieto
In Internet ja ravitsemus on 24.07.2009 at 20.11
Juuso Reinikainen uutisoi laajasta yhdysvaltalaisesta 50-76 vuotiaiden seurantatutkimuksesta “Monivitamiinivalmisteiden terveysvaikutukset kyseenalaisia”. “Tutkimuksessa monivitamiinivalmisteilla ei ollut mitään vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen” “Monivitamiinivalmisteiden käyttö voi olla perusteltua, jos energian saanti on poikkeuksellisen vähäistä pitemmän aikaa, esimerkiksi laihdutettaessa”
Varpu Tavi julkaisi UKK-instituutin uutisen pitkästä ruotsalaisesta 50 vuotta täyttäneiden miesten seurantatutkimuksesta otsikolla “Keski-iässä voit vielä pelastaa henkesi!”. “Tutkimuksessa havaittiin, että liikunnan lisäämisen hyödyt olivat yhtä merkittäviä kuin tupakoinnin lopettamisen hyödyt”
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen uutisoi laajasta yhdysvaltalaisesta yli 65 vuotiaiden seurantatutkimuksesta “Lataa D-vitamiini auringosta, se kannattaa”. “Sydänkuolemien riski oli erityisen suuri, jos D-vitamiinitasot olivat alhaiset”
FT Christer Sundqvist uutisoi japanilaisesta tutkimuksesta “Keskipitkät rasvahapot saattavat säästää glykogeenia”. “Keskipitkiä rasvahappoja (MCT) nauttimalla myös kuntourheilija saattaa säästää lihasten ja maksan glykogeenivarastoja”
JH
Nuoret, Painonhallinta, Ruokatottumukset, Ylipaino
In Ruokakäyttäytyminen on 22.07.2009 at 19.15
The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity julkaisi tänään artikkelin murrosikäisten ruokatottumuksista ja fyysisestä aktiivisuudesta Iso-Britanniassa. Myös Nutrition Journal julkaisi tänään nuorisotutkimuksen: ruokatottumusten, fyysisen aktiivisuuden ja kehonpainon muutoksista Yhdysvaltalaisilla nuorilla, jotka siirtyivät lukiosta (High School) korkeakouluun (College).
Murrosikäisten tutkimuksessa oli mukana 176 12-16-vuotiasta. Terveellisiä elämäntapoja arvioitiin viikon ajan kolmen suosituksen suhteen: fyysinen aktiivisuus (vähintään 60 min kohtuullisella tai kovalla rasitustasolla päivittäin) hedelmien ja kasvisten käyttö (vähintään viisi annosta päivässä) sekä aamupalan syöminen (vähintään viitenä päivänä viikossa). Fyysistä aktiivisuutta mitattiin nuorten mukana kuljettamallaan kiihtyvyysmittarilla. Kaikki kolme suositusta täytti 6 % tutkituista, kaksi suositusta 40 % ja yhden suosituksen 44 %. Yhtäkään kolmesta suosituksesta ei täyttänyt 10 % tutkittavista. Erityisesti tytöt olivat riskiryhmässä: he olivat vähemmän fyysiseti aktiivisia ja söivät harvemmin aamupalan kuin pojat. Nuoremmat olivat fyysisesti aktiivisempia kuin vanhemmat. Vanhemmat söivät enemmän kasviksia ja hedelmiä kuin nuoremmat, poiketen aikaisemmista tutkimuksista.
Nuorilla aikuisilla tehtyyn tutkimukseen osallistui 186 opiskelijaa. Tiedot kerättiin kevätlukukauden alussa ja lopussa, jolloin opiskelijat suorittavat lukiota, sekä syyslukukauden alussa ja lopussa, jolloin opiskelijat olivat siirtyneet korkeakouluun. Tutkimuksessa mitattiin ruokatottumuksia, fyysistä aktiivisuutta ja muuta terveyskäyttäytymistä. Paino lisääntyi keskimäärin 1,5 kg syyslukukauden aikana (15 viikkoa). Peräti 23 %:lla paino lisääntyi syyslukukaudella vähintään 5 %, joka tarkoitti keskimäärin 4,5 kg. Henkilöt, joiden paino lisääntyi yli 5 %, ilmoittivat syövänsä useammin aamupalaa, nukkuvan enemmän ja harrastavan vähemmän liikuntaa. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia ensimmäisen korkeakouluvuoden vaikutuksista, mutta aiemmin sekä nuorilla että aikuisilla tehdyissä tukimuksissa aamupalan väliin jättäminen ja lyhyet yöunet ovat olleet yhteydessä painon nousuun.
Pearson ym. Patterns of adolescent physical activity and dietary behaviours. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 22 July 2009
Wengreen, Moncur.Change in diet, physical activity, and body weight among young-adults during the transition from high school to college. Nutrition Journal 22 July 2009
JH
Alkoholi, Ruokatottumukset, Sydän- ja verisuonitaudit, Verenpaine
In Ravitsemusepidemiologia on 22.07.2009 at 11.18
JAMA, yksi arvostetuimmista lääketieteen julkaisusarjoista, esittelee tuoreessa numerossaan kaksi laajaa seurantatutkimusta elämäntapojen yhteydestä kroonisiin tauteihin. Toisessa tutkimuksessa seurattiin 22,4 vuoden ajan yli kahtakymmentätuhatta miestä. Tutkimuksessa selvitettiin terveellisten elämäntapojen (normaali paino, ei tupakoi, säännöllinen liikunta, kohtuullinen alkoholin käyttö, viljatuotteiden käyttö aamupalalla sekä kasvisten ja hedelmien käyttö) yhteyttä sydänvaurioiden ilmaantuvuuteen.
Toisessa tutkimuksessa seurattiin 14 vuoden ajan yli kahdeksaakymmentätuhatta naista. Tutkimuksessa selvitettiin terveellisten elämäntapojen (normaali paino, säännöllinen liikunta, verenpainetta ehkäisevä ruokavalio (DASH), kohtuullinen alkoholin käyttö, käyttää ei-narkottiista kipulääkettä vähemmän kuin kerran viikossa ja käyttää 400 µg tai enemmän foolihappolisää päivässä) yhteyttä korkean verenpaineen ilmaantuvuuteen. Seurantajaksojen alussa miehet olivat keskimäärin 53-vuotiaita ja naiset 36-vuotiaita.
Seurantajakson lopussa miehistä, jotka eivät täyttäneet yhtäkään elämäntapakriteeriä, sai 21,2 % sydänvaurion ja miehistä, jotka täyttivät neljä tai enemmän elämäntapakriteerejä, sai 10,1 % sydänvaurion. Kaiken kaikkiaan riski saada sydänvaurio ikävuodesta 40 ikävuoteen 70 oli 13,8 % ja ikävuodesta 80 eteenpäin 10,6 %.
Naisilla merkittävin yhteys oli korkean painoindeksin ja korkean verenpaineen ilmaantuvuuden välillä. Korkealta verenpaineelta suojasivat terveelliset ruokatottumukset, kohtuullinen alkoholin käyttö ja liikunta. Mikäli tutkittavat täyttivät useamman elämäntapakriteerin riski korkeaan verenpaineeseen oli pienempi. Tutkittavilla, joilla oli ylipainoa, mutta muuten terveelliset elämäntavat, riski korkeaan verenpaineeseen oli pienempi.
Tutkimustulokset eivät olleet yllättäviä, mutta pitkän seurantajakson ja suuren tutkittavien määrän takia ne antavat vahvaa näyttöä väestötasolla elämäntapatekijöiden ja kroonisten tautien välisistä yhteyksistä.
[Uutisen kirjoittajan huomautus foolihappolisästä terveyskriteerinä: tutkimusten mukaan on terveellisempää suosia folaatin lähteenä ruoan folaattia kuin saada folaattia pelkästään foolihappona ravintoainelisistä]
Aro A. Miksi folaatti ja foolihappo kiinnostavat? Terveyskirjasto.fi 4.2.2008
Djousse, Driver, Gaziano. Relation Between Modifiable Lifestyle Factors and Lifetime Risk of Heart Failure. JAMA 2009;302:394-400
Forman, Stampfer, Curhan. Diet and Lifestyle Risk Factors Associated With Incident Hypertension in Women. JAMA 2009;302:401-11
JH
Lapset, Ruokatottumukset
In Ravitsemus ja yhteiskunta, Ravitsemuspolitiikka, Ruokakäyttäytyminen on 19.07.2009 at 13.03
Mediassa etsitään usein syytä lasten ylipainoon ruokavalion koostumuksesta ja liikunnan määrästä. Näiden yksilöitä koskevien syiden vastapainoksi Nutrition Reviews -lehden katsausartikkelissa esitellään tutkimusnäyttöä erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksista lasten syömiseen kotiympäristössä. Tämän artikkelin ulkopuolelle jäävät koulun, kaveriporukoiden ja harrasteporukoiden vaikutus. Katsausartikkelin viesti on selkeä: lasten ylipaino ei ole vain yksilöiden ja perheiden ongelma vaan myös (ja ensisijaisesti?) yhteiskunnallinen ongelma.
Kotiympäristössä lasten syömiseen vaikuttavat tekijät:
1 POLIITTINEN JA TALOUDELLINEN YMPÄRISTÖ
1.1 MAKROTASO
Ruoan hinta; Viranomais- ja kauppapolitiikka; Kansalliset ja yhteisöjen ruokaohjelmat; Kansallisen tason ja yhteisöjen taloudellinen tilanne
1.2 MIKROTASO
Perheen sosioekonominen status; Perheen mahdollisuus ja kyky tarjota turvallista ruokaa; Ruokaohjelmiin osallistuminen
2 SOSIOKULTTUURINEN YMPÄRISTÖ
2.1 MAKROTASO
Rotu, etnisyys ja kulttuurinen identiteetti; Mediamainonta ja markkinoinnille altistuminen; Ruoankäyttötrendit
2.2 MIKROTASO
Tottumukset ja traditiot; Perheen rakenne, stressi ja aikataulut; Vanhemmuus: käytännöt, kasvatustavat ja säännöt; Vanhempien syöminen; Perheen ruokatottumukset ja ruokavalio; Perheen koulutus ja ravitsemustietoisuus; Ruoanvalmistustaidot
3 FYYSINEN YMPÄRISTÖ (RAKENNETTU JA LUONNOLLINEN)
3.1 MAKROTASO
Ruokamaisema – institutionalisoitunut ruoan tuotanto, saatavuus ja käyttö; Viestintäinfrastruktuurit
3.2 MIKROTASO
Ruoan saatavuus ja käyttö kotona; Audiovisuaalisen median käyttölaitteet; Keittiömaisema, ruokapöytämaisema, lautasmaisema, ruokamaisema; Keittiön laitteisto ja ruoanvalmistustarvikkeet; Kodin ja lähiyhteisöjen kasvimaat/puutarhat
Rosenkranz, Dzewaltowski. Model of the home food environment pertaining to childhood obesity. Nutrition reviews 2008;66:123-40
JH
Diabetes, Juomat, Sokeri
In Kliininen ravitsemus, Ravitsemuspolitiikka on 19.07.2009 at 12.05
HUOM! Tutkimus on saanut paljon painavaa kritiikkiä: teollisuuden lobbaamisesta ja tarkoitushakuisuudesta. Tutkimus on toteutettu huonosti ja evidenssin taso on heikko. Tutkimus antaa viitteitä sokerin lyhytkestoisesta vaikutuksesta verensokeritasoon, mutta ei vastaa kysymykseen sokerin pitkäkestoisista vaikutuksista diabeteksen kehittymisessä. Katso tarkemmin uutisen lopussa olevasta Comment -valikosta.
Tyypin 2 diabetes on sairaus, jossa henkilöllä on suurentunut verensokeritaso joko paastossa tai aterian jälkeen. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin sokeripitoisten juomien vaikutusta verensokeriin kolmessa ryhmässä: ylipainoisilla miehillä joilla on tyypin 2 diabetes, ylipainoisilla miehillä joilla ei ole tyypin 2 diabetes ja normaalipainoisilla miehillä joilla ei ole tyypin 2 diabetesta. Kontrolloidun ruokavalion lisäksi tutkimukseen osallistuneille annettiin päivän aikana kaksi annosta vettä joko sokerin kanssa (37,5 g x 2) tai kontrollina ilman sokeria. Ruokavalion vaikutusta verensokeriin mitattiin läpi vuorokauden.
Vuorokauden verensokeritasossa ei ollut eroa sokeripitoista juomaa ja pelkkää vettä saaneiden välillä yhdelläkään kolmessa tutkitussa ryhmässä. Verensokeritaso ei suurentunut tai pienentynyt vuorokauden aikana sokerin kohtuukäytöllä terveellistä ruokavaliota noudattaneilla.
Tutkimuksen heikkoutena on pieni otoskoko ja lyhyt seurantajakso. Tutkimustulos ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että pitkään jatkuva säännöllinen sokeripitoisten juomien käyttö saattaa olla terveysriski. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että suurentunut verensokeritaso on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.
Manders ym. Prevalence of daily hyperglycemia in obese type 2 diabetic men compared with that in lean and obese normoglycemic men: effect of consumption of a sucrose-containing beverage. American Journal of Clinical Nutrition July 2009
JH
Painonhallinta
In Liikuntaravitsemus, Ruokakäyttäytyminen on 02.07.2009 at 17.08
Yhdysvalloissa tutkittiin opiskelijoilla, miten liikuntaan liittyvät viestit vaikuttavat ruokahaluun. Kahdessa kontrolloidussa laboratoriokokeessa opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään.
Ensimmäisessä kokeessa toiselle ryhmälle näytettiin kuvia, jotka liittyivät liikuntaan ja toiselle ryhmälle näytettiin kuvia, jotka liittyivät sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuvat näytettiin molemmille ryhmille samaan aikaan päivästä ja kuvat olivat laadultaan ja ulkoasultaan toistensa kaltaisia aihetta lukuunottamatta. Heti kuvien näyttämisen jälkeen tutkittaville annettiin mahdollisuus syödä. Liikuntaan liittyviä kuvia nähneet söivät keskimäärin 18,421 kilokaloria energiaa ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä kuvia nähneet 11,98 kil0kaloria energiaa.
Koe toistettiin myöhemmin niin, että kuvat vaihdettiin sanoihin. Näennäisen käsien ja silmien välisen koordinaatiotehtävän keskellä toiselle ryhmälle sanottiin kahdeksan liikuntaan liittyvää sanaa ja toiselle ryhmälle kahdeksan neutraalia sanaa. Tämän jälkeen heille tarjottiin ruokaa. Liikuntaan liittyviä sanoja kuulleet söivät enemmän (108,65 kcal vs 87,77 kcal).
Tutkijat toteavat, että liikuntaan liittyvät viestit saattavat lisätä epätoivotulla tavalla ruokahalua. Onko tässä yksi syy, miksi tutkimuksissa liikuntaan keskittyvät painonhallintaohjelmat eivät ole tuottaneet toivottua tulosta?
Joka tapauksessa tutkimustulos on mielenkiintoinen, vaikka laboratoriossa tapahtunut käyttäytyminen ei ole suoraan yleistettävissä arkielämään. Ainakin sen voi todeta, että liikuntaa on terveellisempää harrastaa, kuin vain ajatella. Toisaalta liikkumattomuudesta ei kannata syyllistää. Lisääkö sosiaalinen paine harrastaa liikuntaa ylensyöntiä?
Obesity. Immediate Increase in Food Intake Following Exercise Messages. February 2009
JH
Diabetes, Hiilihydraatit, Rasvahapot, Suositukset, Ylipaino
In Ravitsemusepidemiologia, Ravitsemuspolitiikka on 02.07.2009 at 15.14
Journal of American Dietitic Association julkaisi teemanumeron hiilihydraattien terveysvaikutuksista. Mukana oli tutkimus, jonka mukaan suuri hiilihydraattien saanti (47-64 E%) suojasi ylipainolta terveillä aikuisilla. Tätä pienempi hiilihydraattien saanti oli yhteydessä ylipainoon. Tutkimustulos tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia, joita on paljon kritisoitu.
Toisaalta lehdessä julkaistiin myös tutkimus, jonka mukaan Yhdysvalloissa diabeetikoilla, diabeteksen valtavasti yleistyessä 1988-2004, juuri hiilihydraattien saanti on lisääntynyt. Voidaan esittää kysymys, onko tämä suurentunut hiilihydraattien saanti yksi merkittävä diabeteksen ilmaantuvuutta selittävä tekijä vai onko kyse muista elämäntapamuutoksista näinä vuosina?
Lehdessä nostettiin esiin laajasti asiantuntijapiireissä jaettu käsitys, että energiaravintoaineiden määrien sijaan pitäisi keskittyä niiden laatuun. Kun Yhdysvalloissa, Suomessa ja muualla maailmassa tehdään seuraavia ravitsemussuosituksia, on valtava paine painottaa hiilihydraattien laatua, nykyisen määräkeskeisyyden sijaan. Terveellisen ruokavalion voi perustaa hyvinkin erilaisille energiaravintoaineiden suhteille, kunhan energiravintoaineiden laatu on kohdallaan. Hyvän ruokavalion noudattaminen ei vaadi energiaravintoaineiden prosentuaalisten osuuksien hahmottamista vaan tervettä maalaisjärkeä: suosi hyviä rasvoja ja hiilihydraatteja sisältäviä ruokia.
Journal of the Amerivan Dietetic Association. Carbohydrate Intake and Overweight and Obesity among Healthy Adults 2009;109:1165-72
Journal of the Amerivan Dietetic Association. Trends in Nutrient Intake among Adults with Diabetes in the United States: 1988-2004 2009;109:1173-8
Journal of the Amerivan Dietetic Association. Carbohydrate Intake and Obesity: An Association that Needs “Refining” 2009;109:1163-4
JH
Diabetes, Hiilihydraatit, Rasvahapot, Sydän- ja verisuonitaudit
In Kliininen ravitsemus, Ravitsemusepidemiologia on 23.06.2009 at 11.00
Viime vuosina on Suomessakin kiihtynyt julkinen keskustelu erilaisten hiilihydraattien ja rasvojen terveysvaikutuksista. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi aiheeseen liittyen uuden tutkimuksen, jossa verrattiin vähähiilihydraattista ruokavaliota vähärasvaiseen ruokavalioon yhden vuoden ajan. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa saatiin energiasta 4 % hiilihydraateista, 35 % proteiineista ja 61% rasvasta (josta 20 % oli tyydyttynyttä rasvaa). Vähärasvaisessa ruokavaliossa saatiin energiasta 46 % hiilihydraateista, 24 % proteiinista ja 30 % rasvasta (<8% tyydyttynyttä rasvaa). Tutkittavat olivat ylipainoisia ja heidän ruokavalio oli suunniteltu pudottamaan painoa.
Molemmissa ryhmissä painonpudotus oli vuoden jälkeen samaa luokkaa (noin 13 kg). Verenpaine, paastoglukoosi, insuliini, insuliiniresistenssi ja C-reaktiivinen proteiini laskivat riippumatta ruokavalion koostumuksesta. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneilla terveydelle haitalliset triglyseridit laskivat enemmän ja terveydelle hyödyllinen HDL-kolesteroli nousi enemmän kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattaneilla. Vähärasvaista ruokavaliota noudatteneilla sen sijaan terveydelle haitallinen LDL-kolesteroli nousi vähemmän. Toisin sanoen vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla oli paremmat triglyseridi- ja HDL-kolesteroliarvot ja vähärasvaista ruokavaliota noudattavilla oli paremmat LDL-kolesteroliarvot.
Tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, että hiilihydraatti- tai rasvapitoinen ruokavalio olisi toistaan parempaa. Hiilihydraattien ja rasvan määrän sijaan kannattaa erityisesti huomioida niiden laatu. Keväällä julkaistun poolatun meta-analyysin perusteella rasvoista monityydyttymättömillä rasvahapoilla on suotuisin vaikutus sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Rasvan lähteinä kannattaa suosia kalaa, pähkinöitä ja kasviöljyjä. Hiilihydraattien lähteistä on syytä suosia kokojyväviljaa, hedelmiä ja kasviksia.
Long-term effects of a very-low-carbohydrate weight loss diet compared with an isocaloric low-fat diet after 12 mo. American Journal of Clinical Nutrition July 2009
Major types of dietary fat and risk of coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. American Journal of Clinical Nutirition May 2009
JH
Painonhallinta
In Liikuntaravitsemus on 16.06.2009 at 15.42
Yleisesti ajatellaan, että liikunnan lisääminen on hyvä keino laihduttaa. Pitkissä seurantatutkimuksissa yhteys liikunnan lisääntymisen ja laihtumisen välillä ei ole kuitenkaan ollut johdonmukainen. Monet asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että liikuntaa kannattaa harrastaa sen muiden terveysvaikutusten vuoksi, ei laihtumisen vuoksi. Laihduttaessa tärkeämpää, kuin liikunnan lisääminen, on löytää oikeanlainen suhde ruokaan ja syömiseen.
Tuoreessa katsausartikkelissa käydään läpi syitä sille, miksi liikunnan lisääminen ei näyttäisi tutkimusten mukaan olevan hyvä keino laihduttaa. Syyt voivat liittyä (1) käyttäytymisen muutoksiin. Ihmiset, jotka lisäävät harrasteliikunta, lisäävät usein syömistä, jolloin energian kulutus ei kasva suhteessa energian saantiin. Myös arkiliikunta voi vähentyä harrasteliikunnan lisääntymisen myötä, jolloin kokonaisenergiankulutus ei välttämättä kasva.
Syyt voivat johtua (2) elimistön toiminnasta. Samanaikainen liikunnan lisääminen ja ruokavalion rajoittaminen voivat johtaa elimistön stressitilaan: kortisolin eritys lisääntyy, insuliinin eritys lisääntyy, elimistön tulehdukset lisääntyvät sekä unen laatu ja määrä heikkenevät, joiden seurauksena rasvakudosta käytetään vähemmän energianlähteenä.
Vaikka liikunnalla ei laihtuisikaan, on silti syytä muistaa, että liikunnan harrastaminen on yksi merkittävimmistä sairauksilta suojaavista tekijöistä myös – ja erityisesti – ylipainoisten kohdalla. Liikunnan on syytä olla mielekästä ja rentouttavaa jolloin se palauttaa elimistöä sen sijaan että se lisäisi elimistön stressitilaa.
JH
Diabetes, Kuidut, Sydän- ja verisuonitaudit, Verenpaine
In Ravitsemusepidemiologia on 13.06.2009 at 11.35
Ravinnon kuidulla on tutkimuksissa havaittu monenlaisia terveysvaikutuksia. Tuoreessa seurantatutkimuksessa selvitettiin kuidun saannin vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin henkilöillä joilla on suuri sairastumisriski. Kolmen kuukauden seurantajakson alussa tutkittavia ohjeistettiin muuttamaan ruokavaliota enemmän kuitua sisältäväksi. Seurantajakson lopussa sydän- ja verisuonitautien riskiä mittaavissa tekijöissä oli tapahtunut muutoksia.
Eniten kuitua saaneilla paino, vyötärönympärys ja verenpaine laskivat. Myös paastoglukoosin, kokonaiskolesterolin ja tulehdusta mittaavan C-reaktiivisen proteiinin pitoisuudet laskivat sekä hyvän HDL-kolesterolin pitoisuus nousi kuitua eniten saanneilla. Lisääntynyt kuidunsaanti oli siis yhteydessä terveyttä edistäviin muutoksiin.
Tutkimustulosta voi selittää osittain se, että runsaasti kuitua sisältävät ruoka-aineet sisältävät myös runsaasti muita terveellisiä ravintoaineita. On siis monta syytä syödä kuitua sisältäviä ruoka-aineita. Kuitua saa kasvikunnan tuotteista. Kasvikset, hedelmät, kokojyvävilja ja pänkinät ovat parhaita kuidun lähteitä.
Effects of dietary fibre intake on risk factors for cardiovascular disease in subjects at high risk. Journal of Epidemiology and Community Health 2009;63:582-8
JH
Sydän- ja verisuonitaudit, Viljatuotteet
In Kliininen ravitsemus, Ravitsemusepidemiologia on 10.06.2009 at 15.31
Pastamaassa Italiassa tutkittiin kokojyväviljan vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Aikaisempien havainnoivien tutkimusten perusteella on saatu vahvaa näyttöä, että kokojyväviljan käyttö suojaa monilta kroonisilta taudeilta pitkällä aikavälillä. Italialaisessa kokeellisessa tutkimuksessa verrattiin kahta ruokavaliota jossa 1) viljatuotteet ovat kokojyväviljaa 2) viljatuotteet ovat puhdistettua, vain vähän kuituja ja mikroravintoaineita sisältävaä, viljaa.
Kaksi ryhmää testasivat vuoronperään molempia ruokavalioita. Kokojyväviljaa sisältävän ruokavalion jälkeen ryhmillä oli kokonais- ja LDL-kolesteroliarvot alhaisemmat kuin puhdistettua viljaa sisältävän ruokavalion jälkeen. Korkeat kokonais- ja LDL-kolesteroliarvot ovat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Kokojyvävilja siis suojasi näiltä riskitekijöiltä verrattuna puhdistettua viljaa sisältävään ruokavalioon. Sen sijaan, toisin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, kokojyväviljaa sisältävällä ruokavaliolla ei havaittu hyötyä verensokeriarvojen, insuliinin määrän, insuliiniherkkyyden, antioksidanttitilan tai tulehdusten määrän suhteen.
Kokojyväviljatuotteiden terveyshyödyt selittynevät niiden sisältämien kuitujen, mikroravintoaineiden ja muiden bioaktiivisten yhdisteiden, kuten antioksidanttien, kautta. Tämän ja aikaisempien tutkimusten perusteella viljatuotteita nautittaessa on järkevä suosia kokojyväviljaa.
Effects of the regular consumption of wholemeal wheat foods on cardiovascular risk factors in healthy people. Nutrition, Metabolism and Cardiovascular Diseases 2009 June 9
JH
Nuoret, Painonhallinta, Ruokatottumukset
In Ruokakäyttäytyminen on 09.06.2009 at 12.44
Suomalaisen selvityksen mukaan kolmannes yliopistossa opiskelevista ja 41 % ammattikorkeakoulussa opiskelevista miehistä on ylipainoisia. Säännöllisin väliajoin uutisoidaan myös varusmiesten heikentyneestä yleiskunnosta: vuosi sitten kolmannes varusmiehistä oli ylipainoisia. Mutta mitkä asiat ovat esteenä painonhallinnalle? Entä mitkä asiat tukevat painonhallintaa?
Yhdysvaltalaisilla yliopisto-opiskelijoilla tehtiin tutkimus, jossa tutkittiin esteitä ja mahdollistajia terveelliselle painonhallinnalle. Opiskelijoilla ruokatottumukset eivät ole useinkaan terveelliset, mutta miksi? Tärkeimpänä psyykkisenä syynä epäterveellisille ruokatottumuksille ja liikunnan puutteelle tutkittavat pitivät itsekurin puutetta. Syömistä ohjaa usein sosiaaliset tilanteet ja sosiaalinen paine, jonka takia toimitaan niin kuin muutkin toimivat. Ruokatottumuksiin vaikuttavista ympäristötekijöistä esiin nousivat aikarajoitteet, yliopiston ravintoloiden tarjoamat epäterveelliset ateriavaihtoehdot sekä terveellisen ruoan kallis hinta.
Terveellisiä elämäntapoja tukevina psyykkisinä tekijöinä pidettiin säännöllisistä ruoka-ajoista ja sopivista annoskoista huolehtimista. Tutkittavien mielestä liikunnan harrastamiseen ja erityisesti naisilla terveellisiin ruokatottumuksiin motivoivat ystävät. Ympäristötekijöistä terveellistä painonhallintaa tukivat yliopistojen ruokaloiden terveelliset ateriavaihtoehdot ja yliopiston tarjoamat liikuntamahdollisuudet.
Miehet pitivät naisia enemmän esteenä terveellisen ruoan kallista hintaa ja ruoanvalmistukseen tarvittavan ajan puutetta. Naiset taas pitivät miehiä enemmän stressiä syynä liialliseen syömiseen. Naiset myös painottivat enemmän sosiaalisen paineen ja tuen merkitystä sekä esteenä että mahdollistajana.
College Students’ Barriers and Enablers for Healthful Weight Management: A Qualitative Study. Journal of Nutrition Education and Behavior 2009;41:281-6
JH
Kasvikset, Maitotuotteet, Miehet, Syövät
In Kliininen ravitsemus, Ravitsemusepidemiologia on 05.06.2009 at 15.52
Eturauhassyöpä on kolmanneksi yleisin syövän muoto miehillä. Tutkimusten mukaan eturauhassyövän syntyyn vaikuttavat geneettisten tekijöiden lisäksi ympäristötekijät, ravinto mukaan lukien. Tuoreessa katsausartikkelissa tutkittiin ruokavalion merkitystä eturauhassyövän ehkäisyssä ja hoidossa.
Katsausartikkelissa käytiin läpi aiheesta tehdyt aiemmat tutkimukset. Aihetta ei ole tutkittu perinpohjin, mutta seuraavanlaisia tuloksia on saatu. Eturauhassyövältä ovat suojanneet: vähäinen rasvan saanti, runsas hedelmien ja kasvisten käyttö, korkean energiansaannin välttäminen sekä runsaan lihan ja maitotuotteiden käytön välttäminen.
Tutkimuksissa kasviksista erityisesti tomaatti, kukkakaali, parsakaali ja vihreä tee ovat suojanneet eturauhassyövältä. Mikroravintoaineista E-vitamiinilla ja Seleenillä on ollut suojaava vaikutus. Artikkelin kirjoittajat kehoittavat harkitsevuuteen ravintoainelisien käytössä: on terveellisempää suosia monipuolisesti eturauhassyövältä suojaavia ruoka-aineita, kun luottaa ravintoainelisiin.
Tutkimustulokset ovat sovellettavissa sekä eturauhassyövän ehkäisyyn että hoitoon. Keskustelua herättävää tutkimustuloksessa on maitotuotteiden ja erityisesti kalsiumin riskiä lisäävä vaikutus. Tämän perusteella maitotuotteitakaan ei kannata nauttia mielinmäärin. Kalsium – jolla on myös paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia – lisää eturauhassyövän riskiä, jos sen saanti on enemmän kuin 1.5 grammaa päivässä. Suomalaisilla miehillä kalsiumin saanti on keskimäärin 1.1 grammaa päivässä. Nykyinen suomalaisten miesten keskimääräinen saanti on riittävää, jotta kalsiumista saataisiin sen monet terveyshyödyt. Kalsiumia ravintoainelisänä tulisi välttää, mikäli käyttää maitotuotteita.
A systematic review of the effect of diet in prostate cancer prevention and treatment. Journal of Human Nutrition and Dietetics 2009;22:187-99
Finravinto 2007
JH
Rasvahapot, Sydän- ja verisuonitaudit
In Ravitsemusepidemiologia on 04.06.2009 at 21.08
Keväällä julkaistiin laaja tutkimus, jossa verrattiin erilaisten rasvahappojen ja hiilihydraattien saannin vaikutusta sepelvaltimotaudin riskiin. Kyseessä oli poolitutkimus, johon oli koottu yhdentoista seurantatutkimuksen aineisto. Tutkimuksessa oli mukana 344 696 henkilöä.
Tutkimuksen perusteella tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät ruoka-aineet kannattaa vaihtaa monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältäviin ruoka-aineisiin. Sen sijaan tyydyttyneitä rasvahappoja sisältäviä ruoka-aineita ei pitäisi vaihtaa ruoka-aineisiin, jotka sisältävät pelkästään sokereja tai tärkkelystä. Näin ollen runsasrasvaisia maitotuotteita kannattaa syödä kohtuudella ja vaihtaa vähärasvaisiin. Myös rasvaisia lihatuotteita on syytä nauttia kohtuudella. Monityydyttymättömien rasvahappojen saantia voi lisätä syömällä saksanpähkinöitä, maapähkinöitä, auringonkukkaöljyä, rypsiöljyä, soijatuotteita, margariinia (60%) ja rasvaista kalaa.
Tutkimuksessa runsas monityydyttymättömien rasvahappojen saanti verrattuna tyydyttyneiden rasvahappojen saantiin vähensi riskiä sekä sairastua että kuolla sepelvaltimotautiin. Runsas hiilihydraattien tai kertatyydyttymättömien rasvahappojen saanti verrattuna tyydyttyneiden rasvahappojen saantiin lisäsi riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, mutta ei lisännyt riskiä sepelvaltimokuolemiin.
Tutkimuksessa ei huomioitu hiilihydraattien laatua. Jotta voisimme tietää paremmin erilaisten hiilihydraattien vaikutuksista sepelvaltimotautiin, olisi hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita luokiteltava kuitupitoisuuden, prosessointiasteen ja glykeemisen indeksin mukaan.
Major types of dietary fat and risk of coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. Am J Clin Nutr 2009;89:1425-32
Fineli.fi
JH
Rasvahapot, Sydän- ja verisuonitaudit
In Kliininen ravitsemus on 31.05.2009 at 11.51
Monityydyttymättömät omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat ravitsemuksellisesti tärkeitä, koska ihmiselimistö ei pysty niitä itse muodostamaan. Kalat, pähkinät, siemenet ja kasviöljyt ovat hyviä monityydyttymättömien rasvahappojen lähteitä. Suomalaiset saavat keskimäärin noin 5 % energiasta monityydyttymättömistä rasvahapoista, kun suositus on 5-10 %.
Viime päivinä on julkaistu tutkimuksia, joissa ravinnosta saatu suuri omega-3-rasvahappojen määrä ei ole vähentänyt dementian (1 ,2) eikä ylipainon (3) riskiä. Sen sijaan verestä mitatuilla omega-6- ja omega-3-rasvahapoilla näyttäisi olevan kolesteroli- ja triglyseridiarvoja parantava vaikutus. Tähän tulokseen päädyttiin tutkimuksessa, jossa vertailtiin kolmea eri väestöryhmää: valkoihoisia, japanilaisia ja amerikanjapanilaisia.
Korkea triglyseridipitoisuus yhdessä matalan HDL-kolesterolin kanssa on merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Tutkimuksessa verestä mitatut suuret omega-6- ja kalan omega-3-rasvahappopitoisuudet olivat kaikissa väestöryhmissä yhteydessä alhaisiin triglyseridipitoisuuksiin. Valkoihoisilla verestä mitatut suuret omega-6- ja kalan omega-3-rasvahappopitoisuudet olivat yhteydessä suurentuneeseen HDL-kolesteroliin. Omega-6- ja kalan omega-3-rasvahapoilla näyttäisi siis olevan sydän- ja verisuonitaudeilta suojaava vaikutus.
Motoyama K. Association of serum n–6 and n–3 polyunsaturated fatty acids with lipids in 3 populations of middle-aged men. Am J Clin Nutr (May 27, 2009)
Käypä hoito. Dyslipidemiat
Finravinto 2007 -tutkimus
JH
Diabetes, Välimeren ruokavalio
In Kliininen ravitsemus, Ravitsemusepidemiologia on 29.05.2009 at 13.35
On ollut pidempään tiedossa, että välimeren ruokavalio suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Arbon Clinical Nutrition -lehti kertoo katsauksessaan uusista tutkimustuloksista, joissa välimeren ruokavaliolla on ollut myös tyypin 2 diabetekselta suojaavia vaikutuksia. Välimeren ruokavalioon kuuluu, niin kutsuttuun länsimaiseen ruokavalioon verrattuna, runsaasti kasviksia, hedelmiä, kalaa, pähkinöitä ja oliiviöljyä. Ruokavalioon sisältyy myös kohtuullisesti alkoholia.
Mutta miksi välimeren ruokavalio toimisi myös diabeteksen ehkäisyssä? Yksi selitys saattaa olla, että energiapitoisempien ruoka-aineiden korvaaminen kasviksilla ja hedelmillä keventää ruokavaliota. Toinen selitys voi olla, että kalan, pähkinöiden ja oliiviöljyn rasvahapot vähentävät tyypin 2 diabetekseen liittyviä tulehduksia.
Välimeren ruokavaliota on helppo suositella terveyttä edistävänä ruokavaliona. Ruoka-aineista kasvisten, hedelmien, kalan ja oliiviöljyn käytöllä sekä ravintoaineista kuidun, omega-3-rasvahappojen ja kertatyydyttymättömien rasvahappojen saannilla on sydän- ja verisuonitauteja, syöpiä ja tyypin 2 diabetesta ehkäiseviä vaikutuksia.
Arbor Clinical Nutrition. Mediterranean diet and diabetes. Arbor Clinical Nutrition Updates 2009;307:1-4
WHO. Diet, Nutrition and Prevention of Chronic Diseases. WHO: Geneve;2003
JH
Juomat, Suositukset, Vesi
In Kliininen ravitsemus on 27.05.2009 at 15.09
Nutrition Today -lehden teemanumero käsittelee nestetasapainoa. Terveen ihmisen painosta on noin 60% vettä. Vedellä on elintärkeä rooli elimistön toiminnassa. Saamme vedestä 60 – 80 % nesteen muodossa ja 20 – 40% kiinteistä ruoista. Suomalaisissa väestötason juomasuosituksissa todetaan, että 1-1,6 litraa nesteitä vuorokaudessa riittää normaalitilanteissa lähes kaikille ikäryhmille imettäviä äitejä lukuunottamatta.
Tärkein yksittäinen veden tarpeeseen vaikuttava tekijä on hikoilu, jonka takia veden tarpeessa on suurta yksilöllistä vaihtelua. Kun mies menettää nestettä keskimäärin 1,3-3,45 litraa vuorokaudessa, niin kuumissa ja kosteissa olosuhteissa maksimaalisen urheilusuorituksen aikana nesteen menetys voi olla jopa 4 litraa tunnissa. Kuntoliikkujan näkökulmasta: tunnin liikunta ei vaadi yleensä juomista suorituksen aikana, yli tunnin liikunnassa vesi on suositeltava juoma.
Liian vähäinen nesteen saanti ei johda vain akuutteihin oireisiin, vaan uudemmassa tutkimuksessa huono nestetasapaino on yhdistetty mm. virtsanerityselinten ja ruoansulatuskanavan sairauksiin. On siis tärkeää nauttia riittävästi nesteitä. Kuitenkin “yli 2-3 litran veden juonti on vain harvoin tarpeellista”, todetaan suomalaisissa juomasuosituksissa.
Buyckx M. Hydration and Human Health: Critical Issues Update: Asian Congress of Dietetics, April 24 to 26, 2006, Manila, Philippines: Hydration Knowledge, Myths, and Science. Nutrition Today 2009;44: 6-8
Reimers K. Hydration and Human Health: Critical Issues Update: Asian Congress of Dietetics, April 24 to 26, 2006, Manila, Philippines: Hydration: Assessment and Recommendations. Nutrition Today 2009;44:8-10
Valsta ym. Juomat Ravitsemuksessa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan raportti 2008. Helsinki: Yliopistopaino: 2008
JH
D-vitamiini, Kala, Maitotuotteet
In Kliininen ravitsemus, Ravitsemusepidemiologia on 24.05.2009 at 11.45
Ravitsemuskeskustelun yksi kuumimmista puheenaiheista on tällä hetkellä D-vitamiini. Uusimman artikkelin aiheesta julkaisi perjantaina Nutrition Bulletin -lehti.
D-vitamiinia saadaan ruoasssa kalasta, metsäsienistä ja D-vitamiinilla täydennetyistä maitovalmisteista. Tämän lisäksi elimistö hyödyntää iholle tulevia auringon UVB-säteitä tuottamalla niiden avulla D-vitamiinia. Suomessa UVB-säteitä on toukokuun alusta lokakuuhun keskipäivällä. Riittävän D-vitamiinin saannin varmistamiseksi suositellaan syömään useamman kerran viikossa rasvaista kalaa, eri lajeja vaihdellen, sekä päivittäin D-vitaminoituja maitotuotteita. Nykyään monet asiantuntijat suosittelevat myös kalaöljyn käyttöä.
Viimeaikaisissa tutkimuksissa elimistön alhainen D-vitamiinitila on yhdistetty osteoporoosin lisäksi moniin sairauksiin: mm. syöpä, sepelvaltimotauti, diabetes ja masennus. Nämä tutkimustulokset voivat selittyä osittain tutkimusten menetelmällisillä ongelmilla, jolloin elimistön alhainen D-vitamiinitila ei selittäisi sairauksia, vaan kertoisi yleisemmin elimistön tilasta. On kuitenkin todennäköistä, että D-vitamiinin saantisuositusta tullaan nostamaan. Joka tapauksessa kalaruokia, maitotuotteita ja metsäsieniä kannattaa nauttia säännöllisesti. Myös kalaöljytuotteet ovat fiksu valinta, varsinkin jos kalansyönti on vähäistä.
JH
Painonhallinta
In Ruokakäyttäytyminen on 23.05.2009 at 7.05
Yhdysvalloissa ja Britanniassa on yleistymässä vedonlyönti laihdutuskeinona, kertoo BBC. Ensin liitytään internetportaalin, kuten www.stickk.com, jäseneksi. Tämän jälkeen perustetaan portaaliin tili, joka sitten hupenee tai paisuu, riippuen siitä, onko päässyt osa- tai päätavoitteisiin. Uutisen mukaan Yhdysvalloissa 85 % palvelun käyttäjistä saavuttaa tavoitteensa.
Asiantuntijat kuitenkin epäilevät tämäntapaisten laihdutuskeinojen pitkäaikaisvaikutuksia. Ihmiset pystyvät kyllä pudottamaan painoaan tehokkaasti – vaikkapa vetoa lyömällä – mutta sopii kysyä, että onko tuloksena pysyviä elämäntapamuutoksia.
JH
Miehet, Painonhallinta
In Ruokakäyttäytyminen on 22.05.2009 at 16.59
BBC uutisoi kyselytutkimuksesta, jonka mukaan brittiläinen mies lihoaa keskimäärin 6,35 kg kumppaninsa raskauden aikana. Miehen “raskauden aikainen” ruokavalio sisältää mm. pitsaa, suklaata, perunalastuja ja olutta. Naisilla raskaus lisää energiantarvetta noin 300-400 kcal vuorokaudessa. Tämän ei välttämättä tarvitsisi tarkoittaa sitä, että myös mies syö yli energiantarpeensa. Artikkelin lopussa todetaan, että niin isän kuin äidin olisi hyvä omaksua raskauden aikana terveellisiä ruokatottumuksia, jotka jatkuisivat ja olisivat esimerkkinä myös lapsen syntymän jälkeen.
JH
Pähkinät ja siemenet, Sydän- ja verisuonitaudit
In Ravitsemusepidemiologia on 22.05.2009 at 15.37
Yksi ravitsemustieteen arvostetuimmista lehdistä, American Journal of Clinical Nutrition, julkaisi katsausartikkelin saksanpähkinöiden vaikutuksesta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Pähkinät – erityisesti saksanpähkinät – ovat ravintoainekoostumukseltaan vailla vertaa. Ne sisältävät paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja, vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja kohtalaisen laadukasta proteiinia. Korkean energiapitoisuuden takia niitä ei ole kuitenkaan fiksua syödä holtittomasti.
Tutkimuksessa paljon saksanpähkinöitä sisältävää ruokavaliota noudattavilla oli alhaisemmat kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolestoripitoisuudet. Korkea kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuus ovat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Tutkimustulokset tukevat käsityksiä, joiden mukaan pähkinöillä on terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Banel DK, Hu FB. Effects of walnut consumption on blood lipids and other cardiovascular risk factors: a meta-analysis and systematic review. Am J Clin Nutr may 20 2009
JH
