Internet ja kansanterveydellinen vaikuttavuus

Internetin terveystieto ja -palvelut ovat suosittuja, mutta mitä se merkitsee konkretiassa? Yllä olevassa kuvassa on verrattu osuutta suomalaisista, jotka ovat vuosina 2004-2008 etsineet internetistä terveystietoa (vuonna 2008 n. 55 %) ja käyttäneet kirjastoa (2008 n. 40 %). Tilastojen valossa internet on hyvä väylä tavoittaa mm. sitä enemmistöä, joka ei käytä kirjastoa.

Mutta onko internetin terveyspalveluilla mitään vaikuttavuutta? Alla olevissa kuvissa on koottu meta-analyysin tuloksia elämäntapainterventioista (klikkaamalla kuvaa se suurenee). Mikäli piste on viivan oikealla puolella, on internet-palvelu ollut merkitsevästi tehokkaampi. Mikäli piste on viivan vasemmalla puolella, on muu terveysviestintä (ei-internet-palvelu) ollut merkitsevästi tehokkaampi.

Tuloksia tulkittaessa on syytä huomioida, ettei kontrolliryhmille suunnattu neuvonta ole aina ollut kovinkaan kaksista. Joka tapauksessa tilastojen ja tutkimusten valossa internet on erittäin potentiaalinen väline kansanterveystyöhön.

Tilastohakua. tilastot.kirjastot.fi [Viitattu 30.11.2009]

Tilastokeskus 2009. Internetin käyttötarkoitukset 2009.http://www.stat.fi/til/sutivi/2009/sutivi_2009_2009-09-08_tau_001.html

Norman ym. A Reviews of eHealth Interventions for Physical Activity and Dietary Behaior Change. Am J Prev Med 2007;33:4

JH

Syökää D-vitamiinia!

Suomalainen arvostettu D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt rohkeni sanoa vihdoin ääneen sen, minkä D-vitamiinitutkimusta seuranneet ovat tienneet jo pitkään: D-vitamiinia kannattaa syödä yli nykyisten suositusten. Tämä kannattaa ottaa vakavasti kaikkien omasta ja läheisten terveydestään kiinnostuneiden. Koska ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hidasta, on syytä kuunnella tutkijaa: “Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille” (Yle 24.11.2009). Nykyinen suositus on aikuisilla 10 mikrogrammaa, jonka alle jää suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti.

D-vitamiinin vallankumous on tapahtunut tieteessä nopeasti 2000-luvulla. D-vitamiinia tarvitaan ympäri elimistöä ja alhaisilla D-vitamiinitasoilla on ollut tutkimuksissa yhteys laajaan joukkoon kroonisia tauteja (ennen kaikkea syövät, sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, infektiot ja osteoporoosi).

Koska näin suuria määriä D-vitamiinia on lähes mahdotonta saada ruoasta, on ravintoainelisien käyttö suositeltavaa. Usein D-vitamiinilisänä käytetään kalaöljyä, mutta suurempina annoksina voi hyödyntää myös pelkkää D-vitamiinia sisältävää ravintoainelisää. Osa kalaöljyvalmisteista sisältää A-vitamiinia, jota ei ole hyvä saada liikaa.

Tieteellinen näyttö monien ravintoainelisien hyödyistä on kyseenalaista, mutta suurempien D-vitamiinisuositusten takana on poikkeuksellisen laaja tieteellinen konsensus. Lamberg-Allardtin antamat hieman suuremmat suositukset edustavat tällä hetkellä tieteessä jopa varsin konservatiivista laitaa. Asiantuntijapiireissä suurin suositeltava saanti on edelleen 50 mikrogrammaa, tosin tämänkin määrän tieteellisiä perusteita on laajalti epäilty.

Hyviä D-vitamiinin lähteitä ruoasta ovat edelleen rasvaiset kalat sekä D-vitaminoidut levitteet ja maitotuotteet.

Lue myös D-vitamiini ja suomalaisten aliravitsemus?

YLE. Vitamiinisuositukset aiheuttavat päänvaivaa. 24.11.2009

Nutrition Reviews. Special Issue: 22^nd Marabou Symposium: The Changing Faces of Vitamin D. 2008:66;s73-217

JH

Image: Darren Robertson / FreeDigitalPhotos.net

Vihreillä niityillä vailla huolen häivää?

Viikolla julkaistiin kaksi tutkimusta, joissa etsittiin lasten ja nuorten ylipainon riskitekijöitä. Kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten luonnon lähellä kasvaminen vaikuttaa lasten painoon. Brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin varhaisnuorten koetun stressin yhteyttä painoon.

Vastoin hypoteesia kanadalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa luonnon tai rakennetun ympäristön lähellä asuvilla lapsilla ei ollut eroa painossa. Pohjois-Amerikassa on vahva fyysisen, sosiokulttuurisen ja taloudellis-poliittisen ympäristön terveyskäyttäytymisvaikutuksia selvittävä tutkimusperinne. Usein tutkimuksissa fyysisellä ympäristöllä, kuten kauppojen, ravintoloiden ja puistojen laadulla, on ollut yhteys asukkaiden painoon. Tällaisten tutkimusten ongelmana on kuitenkin syy-yhteyden suunnan epäselvyys: selittääkö ympäristö ihmisten painon vai muuttavatko tietynlaiset ihmiset – joilla on ominainen terveyskäyttäytyminen – tietynlaiseen ympäristöön? Onkin vaikea muodostaa monimuuttajamallia, jolla voitaisiin tutkia puhtaasti fyysisen asuinympäristön vaikutusta painoon.

Brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin nuoria 11-vuotiaista 16-vuotiaiksi. Heidän koettua stressiä, vyötärönympärystä ja painoindeksiä mitattiin vuosittain. Seurantajakson aikana lisääntynyt stressi ei ollut yhteydessä suurempaan painoindeksiin. Sen sijaan lähtötilanteessa eniten stressiä kokeneilla oli muita suurempi painoindeksi.

Kummassakin tutkimuksessa saatiin nollatulos. Tämä kertoo lasten ja nuorten ylipainon syiden monimutkaisuudesta. Tieteessä joudutaan usein tyytymään vain muutamien tekijöiden yhteyksien testaamiseen. Ehkäpä nollatulosten poliittinen viesti on siinä, että tarvitsemme lasten ja nuorten terveydenhoidossa kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Potestio ym. Is there an association between spatial access to parks/green space and childhood overweight/obesity in Calgary, Canada? International Journal of Behavior Nutrition and Physival Activity 20 November 2009

Cornelia ym. Perceived Stress and Weight Gain in Adolescence: A Longitudinal Analysis. Obesity 2009;17:2155-61

JH

Image: dan / FreeDigitalPhotos.net