Hyvinsyöminen muuttuvassa mediakentässä

Mark Twainin hyvinsyömisen ohjeet – Hyvää joulua!

In Ruokakäyttäytyminen on 21.12.2011 at 12.24

Kiivaan ravitsemuskeskusteluvuoden päätteeksi, näin joulun alla, sopii Mark “tarinataikuri” Twainin ajatukset 100 vuoden takaa [arvokas hiljaisuus]:

“Jumala tuskin on antanut meille yhtä ainutta virvoketta, joka maltillisesti nautittuna olisi epäterveellinen, paitsi tietenkin mikrobit. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka kieltävät itseltään jokaisen syötävän, juotavan ja poltettavan aineen, joka jostain syystä on saanut hämärän maineen. He maksavat tämän hinnan koska haluavat pysyä terveinä, mutta samalla heille ei jää mitään muuta kuin terveytensä. Kerta kaikkiaan kummallista!”

Jouluna sopii nauttia, hyvää joulua!

Image: jannoon028 / FreeDigitalPhotos.net

Hyvinsyömisen tarinankertojat, keikarit ja fraasikoneet

In Ravitsemus ja yhteiskunta, Sosiaalinen media on 21.11.2011 at 15.27

Olen jo jonkin aikaa kuljettanut mukanani ajatusta, että jos kaksi luonnontieteilijää keskustelee ravitsemuksesta, olisi seuraavan syytä olla humanisti. Ainakin silloin jos tähdätään joihinkin suurempiin viestinnällisiin tavoitteisiin.

Siispä otin innolla vastaan arkkiatri Risto Pelkosen sanat hoitosuosituksista (Humanismia lääketieteeseen):

“Huolen aiheena kuitenkin on, että [hoito]suositukset saattavat viedä lääkäriltä käytännön harkintavaltaa ja lopulta heikentää hoitotuloksia”

“[hoito]suositusten liiallinen korostaminen opetuksessa voi kaventaa nuorten lääkärien kliinistä osaamista. Maailmassa tarvitaan humanismia. Suositustietokanta ei voi pyhistä pyrkimyksistään huolimatta koskaan olla neutraali, Pelkonen huomauttaa. Arvoista vapaata tietoa ei ole. ”

Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että arkkiatri myös painottaa kuinka “suositukset puolustavat paikkaansa edustaessaan pätevää tutkimustietoa yli mielijohteen, vanhan tavan ja tottumuksen”.

Kapeasti suosituksista ammentava viestintä luo paitsi asiakastyössä kohtaamattomuutta myös joukkoviestinnällisiä fraasikoneita. Vastakohtana tälle ovat tarinankertojat.

Eivätkös hyvinsyömisen tarinankertojat ole keikareita? Joskus, ehkä useimmiten, mutta kyse ei ole synonyymistä.

Elämme moniäänisessä yhteiskunnassa, jossa potilaalla/asiakkaalla on yhä enemmän valtaa. Tarvitsemme parempia tarinankertojia jos haluamme vaikuttaa tällä mediantäyteisellä aikakaudella.

Koulutan asiantuntijoita sosiaaliseen mediaan. Vaikein asia terveydenhoidon ammattilaisille(kin) on ajatus julkisesta henkilökohtaisesta tarinankerronnasta. Kuitenkin jo pitkään asiantuntijaroolissa somessa olleet ovat koukuttuneet nimenomaan vuorovaikutteisiin tarinankerronnan kotipesiinsä. Julkinen ammatillinen tarinankerronta ei ole aina helppoa, mutta se on kasvattavaa tavalla, jonka merkitys ja hyödyt eivät rajoitu vain sosiaalisen median ympäristöön.

Enemmän tarinankertojia, vähemmän fraasikoneita!

Miles / FreeDigitalPhotos.net

Paha paha sosiaalinen media

In Internet ja ravitsemus, Sosiaalinen media on 18.11.2011 at 9.31

Puolustan usein sosiaalista mediaa terveyden edistämisen toimijoiden parissa. Oikeastaan kyse on monipuolisesta aiheeseen perehtymisestä: terveyden edistämisen, oppimisen, sivistyksen ja demokratian mittarein sosiaalisessa mediassa tapahtuu hyviä asioita.

Mutta sosiaalisen median tiettyjen osien aggressio pistää miettimään. Pääministerimme totesi eilen yleisemmällä tasolla, että “perinteiset suomalaiset henkiset ominaisuudet – vastuuntuntoisuus, maltillisuus ja harkitsevaisuus – loistavat paraikaa poissaolollaan”. Ainakin tämä kuvaa osaa sosiaalista mediaa.

Minulla on teoria ruokasotiin: Merkittävä osa suomalaisista on hyötynyt syömällä toisin kuin suosituksissa kerrotaan. (Onkin sitten toinen, poliittinen kysymys, mihin väestötason ravitsemussuositukset on tarkoitettu; vastaamaan yleisen joukkoruokailun tarpeisiin vai myös soveltaen yksilölliseen ohjaukseen?) Joka tapauksessa tämä porukka, joka on oikeasti hyötynyt syömällä eri tavoin, on imenyt mukaansa suuren joukon libertaristeja ja instituutioiden vastustajia. Yksilöllinen oikeus valita tapa nähdä terveellinen syöminen on tällä hetkellä arvo, johon jokainen opportunisti, vallitsevia virtauksia myötäilevä, haluaa ripustautua. Ja sosiaalinen mediahan tukee tällaista toimintaa ennen näkemättömällä tavalla.

On aiheellista kysyä, onko maailma ihan tasapainossa jos suosituin puhe hyvinsyömisestä on vihan sumentamaa? Tutkimusten mukaan on kovin suomalaista tai pohjoismaalaista, että ruoka nähdään niin vahvasti ravintoaineina ja yksilöllisyyden optimointina. Esimerkiksi vähähiilihydraattinen ruokavalio – hiilareihin tuojottavana ruokakäyttymisenä –  on lyönyt läpi varsin harvoilla kielialueilla, mikä selviää Wikipediasta.

Tarvitsemmeko me suomalaiset vihapuheen täyttämiä johtajia puolustamaan sitä että kaikilla on oikeus optimoida oma syömisensä, vai voisiko puhe syömisestä olla jotain muuta? Hyvinsyöminen on ensijaisesti yksilön oikeus, ei yhteisesti jaettua kulttuuria. Niinkö? Onko tärkeämpää, että ruoka luo käyttökelpoisen kehon kuin sosiaalista järjestystä? Parhaimmillaan sekä-että, mutta usein se on retorinen arvovalinta. Kuten myös se, onko hyvinsyömisellä agressiivinen pohjavire.

Ja loppuun vielä iso kiitos Ajankohtaisen kakkosen ruokaillasta! Varpu, Pöperöproffa ja kumppanit osasivat keskustella sivistyneesti. Kuten arvata saattoi.

Image: David Castillo Dominici / FreeDigitalPhotos.net

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 321 muun seuraajan joukkoon